muutto

Mies ei muuta, perhe ei muuta, ei edes koira. Vaan tämä blogi muuttaa. Uusi osoite, jossa tekemisiäni ja ajoittaista avautumista voi seurata on http://teatteririnne.blogit.fi/
Lukemisiin ja näkemisiin siellä!

Syyskuun päivitystä

Työt jo kovastikin vauhdissa. Alla mainittujen ohjausten lisäksi talvelle on varmistunut pari työtä ja yksi on vielä vailla nuijan kopautusta.
Sampolaan ohjaan jo parhaillaan Kari Hotakaisen Punahukkaa. Ensi-ilta joulukuun puolen välin tienoilla. Kesäksi Lumperoon tulee Veljeni leijonamieli. Myös Koneen Ronjaan lupauduin sitten mukaan. Lingreenmainen kesä. Hyvä niin.
Talvisotaan osallistun esiintyjänä. Suunnittelu- ja dramaturgiapua kylläkin, vaan Niemeläinen ottaa päävastuun tästä tanssiteatteriteoksesta, jonka ensi-ilta marraskuun viimeisenä päivänä.
Käsikirjoitustyöpajassa työstämme kahta näytelmää, joiden ohjaus langennee minulle. Ensi-illat keväällä, luulltavasti Nuorten Teatterikatselmuksen yhteydessä huhtikuun puolessa välissä.
Vielä varmistumaton ohjaus olisi alkutalvesta. Sen varmistumista odotellessa, puuhaa riittää.

kohta alkaa hönkä

Elokuun viimeinen viikko. Loman viimeinen viikko. Tai loman ja loman. Kun syksy lähenee ja ihmiset aktvivoituvat, ei itsekään voi olla kännykkä kiinni ja hypätä sitten syyskuussa kehiin.
Juuret- projektin valmistelua. Luvassa käsikirjoitustyöpajan jatkamista ja uuden ryhmän kokoamista sekä uutena pajana ryhdyn vetämään jonlöörauspajaa. Esityksiä on projektin tiimoilta tiedossa ainakin kaksi, jotka ohjaan. Syksylle ensimmäinen talvisodan alkamispäivän tiimoille ja huhtikuun loppuun keskuskoulun kanssa toteutettava musiikkinäytelmä. Sitten taas kesäleiri ja siitä jokin esitys. Lisäksi varmaankin jo täksi kevääksi saamme joitain projektiin osallistuvien nuorten tekstejä näyttämölle. Muodosta en osaa vielä sen kummenmin sanoa. Muuta kuin että heidän lähtökohdistaan, omalla äänellään ja tavallaan.
Teatterikoneen kanssa alamme harjoitella ja rakentaa käsikirjoitusta forum-teatteri- esitykseen, jonka kaupunginteatterin kanssa yhteistyössä toteutettavat ensi-illat sijoittuvat syksyyn 2010. Lisäksi kesäksi olisi tiedossa Koneen Ronja, jossa pääsisi myös näyttelijänä kirmaamaan. Toivottavasti aika riittää mukaan.
Tulevaksi syksyksi ohjaan myös Sampolaan. Mitä, siitä ei vielä ole aivan varmuutta. Itse asiassa tänään tulisi yhden tekstin laatikkoon napsahtaa. Ja kesälle on alustavasti jo sovittu ohjaus, joka varmistunee huomenna.
Näin. Työtä riittää. Ja Aava kasvaa. Ja talo rakentuu?
uutta blogin tapaista olen hahmotellut, mutta jääköön sen linkittäminen ja tämän päättäminen vielä hetken tuonnemmaksi.

pari arvostelua teuvosta

http://www.sjl.fi/web/pdf/sjl22p12.pdf

http://www.demari.fi/content/view/6506/333/

Lomaaa!!!

Loman ensimmäinen viikko alkaa kääntyä loppusuoralle. Vielä neljä samanmoista jäljellä! Jee. Maanantaina kävin ilmoittautumassa (taas kerran) työttömäksi. Syyskuussa jatkuu uudet väännöt.

Paljon on tullut mietittyä työkuvioita. Tottakai. Jotenkin sitä aistii, että rupeaa olemaan uusien tuulien aika. Tämäkin päiväkirja on jäänyt satunnaiselle päivittelyn asteelle. Ei yhtään henkilökohtaista avautumista pitkään aikaan, ei avausta suuntaan eikä toiseen. Vielä hetken pidän tämän hengissä, mutta syksyllä lienee aika kuopata tämä aika (työ)elämästä ja lopettaa blogi. Sitäpaitsi kaikki ovat nykyään facebookissa, jossa lyhyillä vuodatuksilla ollaan kiinni hetkessä. Kukaan jaksa enää mitään blogeja lukea.

Art Hysterian tiimoilta päästiin kesälomille hyvillä mielin. Kesäleireillä oli kaksitoista osallistujaa ja viisi opettajaa. Mikon vetämän projektin päätösesitys Pienempi kuin kolme <3, valotti hienosti sitä linjaa, mihin Juuret- projekti on menossa. mahdollisuuteen kerätä esitysmateriaalia mistä vaan ja pikkuhiljaa päästä henkilökohtaisempaan kiinni. Avoin dramaturgia vapauttaa ja sitä kohti käydään. Juuret-projektista enemmän toisessa blogissa http://hysterianjuuret.blogspot.com/

Teuvo. Pitkä, yli puolenvuoden harjoitusperiodi sai pisteen viime lauantaina ensi-illassa. Esitys toimii hienosti. Ainakin ensi-illassa se kulki hienosti vuoropuhelussa yleisön kanssa, mikä oli viimeisen viikon huolenaiheeni. Että jos se ei kommunikoi, jos siihen ei pääse kyytiin. Nähtävästi pääsee. Keskisuomalaisen kritiikki oli latteudessaan sitä luokkaa etten jaksa sitä tähän skannata. Eikä näytä löytyvän muitten kesäteattereiden joukosta lehden nettisivuiltakaan. http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/ En kylläkään tiedä miksi.

Joka tapauksessa esityksestä jäi hyvä mieli, piittaamattomasta viereisen talon hääseurueesta huolimatta. Lisään loppuun vielä Mirka Seppäsen kommentit ensi-illasta. Teksti on kirjoitettu Keskisuomalaisen yleisönosastoon, mutta jos eivät sitä julkaise, näkeehän sen täältä.

Päässä soi muuten biisi takaisin hiekkalaatikkoon ja siitä kohta "vittu me kusessa ollaan rakkain.." Lapsi rakas nimittäin sai tämänkin kirjoituksen aikana aukaistua juuri vaihtamani kakkavaipan ja sai aikaan melkoiset taideteokset. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ensi-illan sabotointia Survo-Korpelassa

Lauantaina 11.7. saavutti ensi-iltansa Survo-Korpelan ladossa teatteri Kulissin musiikkinäytelmä ”Teuvo”. Kyseessä on Gösta Sundqvistin muistoa kunnioittava, Leevi and the Leavingsin musiikkiin perustuva ja Pasi Saarisen loistavasti toteuttama esitys, jossa voi nähdä, mihin noin kolmikymmenpäisen teatteria rakastavan ja aidosti itsensä peliin laittavan harrastajan voima parhaimmillaan yltää. Ensi-ilta oli huipentuma vähintään puolen vuoden raskaasta työstä, jossa äärimmäisen jännittyneen ja herkästi haavoittuvan ilmapiirin luo se esityksen ainutkertaisuus, jossa työryhmä ensimmäistä kertaa asettuu alttiiksi suuren yleisön eteen ikään kuin kysyen: Pidättekö te meistä? Uskotteko? Elämmekö samassa maailmassa? Syntyykö tästä esiintyjien ja katsojien välille se kollektiivinen kokemus, jota ilman teatterilla ei ole merkitystä?

Esitys oli onnistunut. Sitä voidaan pitää yhtenä niistä merkittävistä tapauksista, jotka tekevät Jyväskylästä todellisen kulttuurikaupungin. Survo-Korpelan miljöö oli myös aluksi juuri se oikea, mitä käsiohjelmassa luvataan: jo sinällään rauhoittava paikka, jossa voi unohtaa muut asiat ja nostalgisissa tunnelmissa palata ajassa taaksepäin ja muistoihin, rentoutua ja heittäytyä tarinan vietäväksi. Väliaikaan mennessä noin 160 hengen yleisö eli teatterin lumossa mukana täysin sydämin ja raikuvin väliaplodein.

Viehättävän lisän kauniiseen kesäiltaan toi se, että viereisessä vanhassa rakennuksessa vietettiin oikeaa hääjuhlaa. Onnittelut hääparille! Me kaikki teatterin ihmiset olemme varmasti täysin samaa mieltä siitä, että ”oikean” ihmiselämän todellinen, ainutkertainen ja suuri tapahtuma on aina merkittävämpää kuin teatteriesitys, joka perustuu illuusioille. Ensi-iltaan latautuneille tekijöille tapahtuma on toki myös merkittävä pala todellista elämää, muttei välttämättä sentään sama kuin avioliiton solmiminen. Ongelmaksi muodostui kahden vierekkäisen suuren tapahtuman sovittaminen samaan pihapiiriin.

Hääkansan iloksi oli järjestetty bändi, joka alkoi soittaa näytelmän toisella puoliajalla teatterin seinän takana. Kappaleet olivat nostalgisia iskelmiä nekin, ja tulkinta varmasti taidokasta. Soitannan volyymi oli sellaisella tasolla, että se pahimmillaan jopa peitti alleen näyttelijöiden vuorosanat, mutta ainakin esti heitä pitämästä kiinni omasta tunnelmastaan ja vaikeutti oman orkesterin kuulemista ja nuotilleen laulamista. Katsojakokemuksena ”kilpaileva bändi” oli kuin nyrkin isku naamaan. Se vei ajatukset harhaan ja esti nauttimasta eläytyen näytelmän loppupuoleen. Tuli petetty olo - kenellä on oikeus raastaa minulta ja meiltä muilta pois tämä meidän tärkeäksi kokemamme hetki?

Asiaa tiedusteltuani kyse oli jostain ”järjestävästä tahosta”, joka ei ollut vaivautunut selvittämään, kuinka paljon vahinkoa massiivinen äänentoisto voi tässä tapauksessa aiheuttaa. Samainen taho ei kuulemma myöskään ollut suostunut minkäänlaiseen joustoon tai edes neuvotteluun, mitä teatterin puolelta oli yritetty siinä vaiheessa, kun ongelma oli akuutti. Mikäli tässä ollaan jälleen kerran vastakkain ainoastaan kylmän bisnes-ajattelun kanssa, jonka lait perustuvat kilpailuun ja häikäilemättömään oman edun tavoitteluun, voisi ehkä argumentoida, ettei harrastajateatterin budjettikaan aina ihan pikkusummissa liiku?

Toivotan Teuvolle rauhaa ja onnistumisen iloa 15.8. saakka!

Mirka Seppänen,

taidealan ammattilainen katsomosta

Teatteripäivät käsillä

Yllättävä vapaa- ilta tiedossa. Luulin että olin laatinut tällekin päivälle harjoitukset Teuvon osalta, mutta enpä ollutkaan. Olisi tulleet tarpeeseen. Tein eilen suurehkoja muutoksia esityksen alkuun ja ennen kaikkea vaihtoihin. Niitten harjoitteleluun päästään nyt vasta maanataina.Vaikka onhan tuossa viikko aikaa ne opetella. 

Viikonloppu menee Teatteripäivien touhussa. Hysterian esitys Pienempi kuin k0lme <3 vetäistään huomenna klo 12.00 torilla. Toivottavasti sää ei tästä hirmuisesti viilene, eikä varsinkaan vettä heittelisi.

Jahas, lapsella jotain asiaa. Eipä minullakaan tänne sen kummempia. Muutamia ihmettelyjä oli mielessä, mutta palaan niiihin myöhemmin.

Pienempi kuin kolme<3 esityksen tiimoilta