Aamutuimaan omassa
kodossa.
Aamutoimet tyttären kanssa hoidettu; puuron syöminen, vaipan vaihto, pienet leikit koiran
vesikupilla.
Tyär kömpi äitinsä viereen vielä
aamu-unille ja minä istutin eilen ostetut sipulin taimet (onko ne taimet?)
kasvimaahan. Eihän minulla ollut harmaintakaan aavistusta mihinkä aikaan nuo pitäisi maahan laittaa, mutta
internetin ihmemaailma tiesi kertoa, että juuri tänään kesäkuun
neljästoista tapasi vanha kansa laittaa sipulit maahan. Siellä saavat olla syksyyn saakka, kunnes varret
nuupahtaa.
Eilen tuli juostua pitkästä aikaa kunnon lenkki. Kaksitoista kilometriä taittui kuin taittuikin, vaikka entisaikaan tuokin oli helpompaa. Jostain (parista, kolmesta kymmenestä) syystä.
Tämmöistä tämä elo uudessa kodissa. Harvoin on tällaisia hetkiä, että ehtii rauhassa koneelle. Mutta en todellakaan valita. Keskeneräisyydestään huolimatta paikka tuntuu jo kodilta. Ja omassa kodissa on se hyvä puoli, että voi rauhassa jättää asioita tekemättä. Kuten listat, joitten kanssa eilen yritin hetken temppuilla. Ehkä sitten joskus.
Kaukolampi palaa tänään Saarijärvelle viikonlopun Helsingin keikan jälkeen. Viikko Hysterian kesätreenejä takana, ja mitä olen aistinut, hyvältä vaikuttaa. Porukalla into ja meininki kohdillaan.
Teuvosta jatketaan huomenna. PITÄISI olla ensimmäistä kertaa kaikkien koolla. Läpimenoa ei suunnitellusta huolimatta kyetä vielä vetämään. Pitää vielä käydä niiiin montaa juttua läpi. Lasten esitykset rytmittävät vielä pari viikkoa meidän harjoituksia siten, että varsinaisesti ladolla pystymme treenaamaan vain pari kertaa viikkoon. Muutoin teemme täsmätreenejä jossain puistikon laidalla.
Perjantaina selvisi kahden opettamani/ohjaamani "junnun" pääsy alan lukioihin. Toinen lähtee Tampereelle ja toinen Helsinkiin Kallioon. Tulipa vahvasti mieleen oma Kallioon pääsy. Oli suurimpia päiviä tähän mennessä elämän varrella. Kaikki uusi edessä ja vielä paljon teatteriin liittyvää mahdollisuutta. Iloinen teidän puolesta Hilla ja Klaara.
Vaikka samalla kun tätä Saarijärven juttua kehittää, ei voi välttyä ajatukselta, miten hyvä olisi jos enemmän tyyppejä jäisi tänne vielä lukion ajaksi. Varsinkin nyt, esittävän taiteen alueella, tarjolla on kolmeksi vuodeksi aikamoinen koulu, joka ei kalvenne alan lukioille yhtään. Toista on tietenkin uudet kuviot, ihmiset, maisemat, kokemukset.
Oli miten oli, Juuriin osallistuville nuorille toivoisi saavan sellaisen kokemuksen, joka kytkeytyy myös paikkakuntaan. Että perketti, mehän tehtiin jotain hyvin erikoislaatuista yhdessä, me loimme tavan tutkia maailmaa uudesta näkökulmasta, tavan havainnoida ja siirtää se ilmaisuksi, tavan lukea esityksiä uudesta kulmasta. Tajun niitten mahdollisuuksista.
Siihen on vielä aikaa, mutta sitä kohti.
