reunamerkintöjä

muutto

2009-09-24T22:47:00.003+03:00

Mies ei muuta, perhe ei muuta, ei edes koira. Vaan tämä blogi muuttaa. Uusi osoite, jossa tekemisiäni ja ajoittaista avautumista voi seurata on http://teatteririnne.blogit.fi/
Lukemisiin ja näkemisiin siellä!

Syyskuun päivitystä

2009-09-24T15:59:00.003+03:00

Työt jo kovastikin vauhdissa. Alla mainittujen ohjausten lisäksi talvelle on varmistunut pari työtä ja yksi on vielä vailla nuijan kopautusta.
Sampolaan ohjaan jo parhaillaan Kari Hotakaisen Punahukkaa. Ensi-ilta joulukuun puolen välin tienoilla. Kesäksi Lumperoon tulee Veljeni leijonamieli. Myös Koneen Ronjaan lupauduin sitten mukaan. Lingreenmainen kesä. Hyvä niin.
Talvisotaan osallistun esiintyjänä. Suunnittelu- ja dramaturgiapua kylläkin, vaan Niemeläinen ottaa päävastuun tästä tanssiteatteriteoksesta, jonka ensi-ilta marraskuun viimeisenä päivänä.
Käsikirjoitustyöpajassa työstämme kahta näytelmää, joiden ohjaus langennee minulle. Ensi-illat keväällä, luulltavasti Nuorten Teatterikatselmuksen yhteydessä huhtikuun puolessa välissä.
Vielä varmistumaton ohjaus olisi alkutalvesta. Sen varmistumista odotellessa, puuhaa riittää.

kohta alkaa hönkä

2009-08-25T09:30:00.003+03:00

Elokuun viimeinen viikko. Loman viimeinen viikko. Tai loman ja loman. Kun syksy lähenee ja ihmiset aktvivoituvat, ei itsekään voi olla kännykkä kiinni ja hypätä sitten syyskuussa kehiin.
Juuret- projektin valmistelua. Luvassa käsikirjoitustyöpajan jatkamista ja uuden ryhmän kokoamista sekä uutena pajana ryhdyn vetämään jonlöörauspajaa. Esityksiä on projektin tiimoilta tiedossa ainakin kaksi, jotka ohjaan. Syksylle ensimmäinen talvisodan alkamispäivän tiimoille ja huhtikuun loppuun keskuskoulun kanssa toteutettava musiikkinäytelmä. Sitten taas kesäleiri ja siitä jokin esitys. Lisäksi varmaankin jo täksi kevääksi saamme joitain projektiin osallistuvien nuorten tekstejä näyttämölle. Muodosta en osaa vielä sen kummenmin sanoa. Muuta kuin että heidän lähtökohdistaan, omalla äänellään ja tavallaan.
Teatterikoneen kanssa alamme harjoitella ja rakentaa käsikirjoitusta forum-teatteri- esitykseen, jonka kaupunginteatterin kanssa yhteistyössä toteutettavat ensi-illat sijoittuvat syksyyn 2010. Lisäksi kesäksi olisi tiedossa Koneen Ronja, jossa pääsisi myös näyttelijänä kirmaamaan. Toivottavasti aika riittää mukaan.
Tulevaksi syksyksi ohjaan myös Sampolaan. Mitä, siitä ei vielä ole aivan varmuutta. Itse asiassa tänään tulisi yhden tekstin laatikkoon napsahtaa. Ja kesälle on alustavasti jo sovittu ohjaus, joka varmistunee huomenna.
Näin. Työtä riittää. Ja Aava kasvaa. Ja talo rakentuu?
uutta blogin tapaista olen hahmotellut, mutta jääköön sen linkittäminen ja tämän päättäminen vielä hetken tuonnemmaksi.

pari arvostelua teuvosta

2009-07-24T22:56:00.001+03:00

http://www.sjl.fi/web/pdf/sjl22p12.pdf

http://www.demari.fi/content/view/6506/333/

Lomaaa!!!

2009-07-16T11:20:00.002+03:00

Loman ensimmäinen viikko alkaa kääntyä loppusuoralle. Vielä neljä samanmoista jäljellä! Jee. Maanantaina kävin ilmoittautumassa (taas kerran) työttömäksi. Syyskuussa jatkuu uudet väännöt.

Paljon on tullut mietittyä työkuvioita. Tottakai. Jotenkin sitä aistii, että rupeaa olemaan uusien tuulien aika. Tämäkin päiväkirja on jäänyt satunnaiselle päivittelyn asteelle. Ei yhtään henkilökohtaista avautumista pitkään aikaan, ei avausta suuntaan eikä toiseen. Vielä hetken pidän tämän hengissä, mutta syksyllä lienee aika kuopata tämä aika (työ)elämästä ja lopettaa blogi. Sitäpaitsi kaikki ovat nykyään facebookissa, jossa lyhyillä vuodatuksilla ollaan kiinni hetkessä. Kukaan jaksa enää mitään blogeja lukea.

Art Hysterian tiimoilta päästiin kesälomille hyvillä mielin. Kesäleireillä oli kaksitoista osallistujaa ja viisi opettajaa. Mikon vetämän projektin päätösesitys Pienempi kuin kolme <3, valotti hienosti sitä linjaa, mihin Juuret- projekti on menossa. mahdollisuuteen kerätä esitysmateriaalia mistä vaan ja pikkuhiljaa päästä henkilökohtaisempaan kiinni. Avoin dramaturgia vapauttaa ja sitä kohti käydään. Juuret-projektista enemmän toisessa blogissa http://hysterianjuuret.blogspot.com/

Teuvo. Pitkä, yli puolenvuoden harjoitusperiodi sai pisteen viime lauantaina ensi-illassa. Esitys toimii hienosti. Ainakin ensi-illassa se kulki hienosti vuoropuhelussa yleisön kanssa, mikä oli viimeisen viikon huolenaiheeni. Että jos se ei kommunikoi, jos siihen ei pääse kyytiin. Nähtävästi pääsee. Keskisuomalaisen kritiikki oli latteudessaan sitä luokkaa etten jaksa sitä tähän skannata. Eikä näytä löytyvän muitten kesäteattereiden joukosta lehden nettisivuiltakaan. http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/ En kylläkään tiedä miksi.

Joka tapauksessa esityksestä jäi hyvä mieli, piittaamattomasta viereisen talon hääseurueesta huolimatta. Lisään loppuun vielä Mirka Seppäsen kommentit ensi-illasta. Teksti on kirjoitettu Keskisuomalaisen yleisönosastoon, mutta jos eivät sitä julkaise, näkeehän sen täältä.

Päässä soi muuten biisi takaisin hiekkalaatikkoon ja siitä kohta "vittu me kusessa ollaan rakkain.." Lapsi rakas nimittäin sai tämänkin kirjoituksen aikana aukaistua juuri vaihtamani kakkavaipan ja sai aikaan melkoiset taideteokset. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ensi-illan sabotointia Survo-Korpelassa

Lauantaina 11.7. saavutti ensi-iltansa Survo-Korpelan ladossa teatteri Kulissin musiikkinäytelmä ”Teuvo”. Kyseessä on Gösta Sundqvistin muistoa kunnioittava, Leevi and the Leavingsin musiikkiin perustuva ja Pasi Saarisen loistavasti toteuttama esitys, jossa voi nähdä, mihin noin kolmikymmenpäisen teatteria rakastavan ja aidosti itsensä peliin laittavan harrastajan voima parhaimmillaan yltää. Ensi-ilta oli huipentuma vähintään puolen vuoden raskaasta työstä, jossa äärimmäisen jännittyneen ja herkästi haavoittuvan ilmapiirin luo se esityksen ainutkertaisuus, jossa työryhmä ensimmäistä kertaa asettuu alttiiksi suuren yleisön eteen ikään kuin kysyen: Pidättekö te meistä? Uskotteko? Elämmekö samassa maailmassa? Syntyykö tästä esiintyjien ja katsojien välille se kollektiivinen kokemus, jota ilman teatterilla ei ole merkitystä?

Esitys oli onnistunut. Sitä voidaan pitää yhtenä niistä merkittävistä tapauksista, jotka tekevät Jyväskylästä todellisen kulttuurikaupungin. Survo-Korpelan miljöö oli myös aluksi juuri se oikea, mitä käsiohjelmassa luvataan: jo sinällään rauhoittava paikka, jossa voi unohtaa muut asiat ja nostalgisissa tunnelmissa palata ajassa taaksepäin ja muistoihin, rentoutua ja heittäytyä tarinan vietäväksi. Väliaikaan mennessä noin 160 hengen yleisö eli teatterin lumossa mukana täysin sydämin ja raikuvin väliaplodein.

Viehättävän lisän kauniiseen kesäiltaan toi se, että viereisessä vanhassa rakennuksessa vietettiin oikeaa hääjuhlaa. Onnittelut hääparille! Me kaikki teatterin ihmiset olemme varmasti täysin samaa mieltä siitä, että ”oikean” ihmiselämän todellinen, ainutkertainen ja suuri tapahtuma on aina merkittävämpää kuin teatteriesitys, joka perustuu illuusioille. Ensi-iltaan latautuneille tekijöille tapahtuma on toki myös merkittävä pala todellista elämää, muttei välttämättä sentään sama kuin avioliiton solmiminen. Ongelmaksi muodostui kahden vierekkäisen suuren tapahtuman sovittaminen samaan pihapiiriin.

Hääkansan iloksi oli järjestetty bändi, joka alkoi soittaa näytelmän toisella puoliajalla teatterin seinän takana. Kappaleet olivat nostalgisia iskelmiä nekin, ja tulkinta varmasti taidokasta. Soitannan volyymi oli sellaisella tasolla, että se pahimmillaan jopa peitti alleen näyttelijöiden vuorosanat, mutta ainakin esti heitä pitämästä kiinni omasta tunnelmastaan ja vaikeutti oman orkesterin kuulemista ja nuotilleen laulamista. Katsojakokemuksena ”kilpaileva bändi” oli kuin nyrkin isku naamaan. Se vei ajatukset harhaan ja esti nauttimasta eläytyen näytelmän loppupuoleen. Tuli petetty olo - kenellä on oikeus raastaa minulta ja meiltä muilta pois tämä meidän tärkeäksi kokemamme hetki?

Asiaa tiedusteltuani kyse oli jostain ”järjestävästä tahosta”, joka ei ollut vaivautunut selvittämään, kuinka paljon vahinkoa massiivinen äänentoisto voi tässä tapauksessa aiheuttaa. Samainen taho ei kuulemma myöskään ollut suostunut minkäänlaiseen joustoon tai edes neuvotteluun, mitä teatterin puolelta oli yritetty siinä vaiheessa, kun ongelma oli akuutti. Mikäli tässä ollaan jälleen kerran vastakkain ainoastaan kylmän bisnes-ajattelun kanssa, jonka lait perustuvat kilpailuun ja häikäilemättömään oman edun tavoitteluun, voisi ehkä argumentoida, ettei harrastajateatterin budjettikaan aina ihan pikkusummissa liiku?

Toivotan Teuvolle rauhaa ja onnistumisen iloa 15.8. saakka!

Mirka Seppänen,

taidealan ammattilainen katsomosta

Teatteripäivät käsillä

2009-07-03T10:18:00.002+03:00

Yllättävä vapaa- ilta tiedossa. Luulin että olin laatinut tällekin päivälle harjoitukset Teuvon osalta, mutta enpä ollutkaan. Olisi tulleet tarpeeseen. Tein eilen suurehkoja muutoksia esityksen alkuun ja ennen kaikkea vaihtoihin. Niitten harjoitteleluun päästään nyt vasta maanataina.Vaikka onhan tuossa viikko aikaa ne opetella.

Viikonloppu menee Teatteripäivien touhussa. Hysterian esitys Pienempi kuin k0lme <3 vetäistään huomenna klo 12.00 torilla. Toivottavasti sää ei tästä hirmuisesti viilene, eikä varsinkaan vettä heittelisi.

Jahas, lapsella jotain asiaa. Eipä minullakaan tänne sen kummempia. Muutamia ihmettelyjä oli mielessä, mutta palaan niiihin myöhemmin.

Pienempi kuin kolme<3 esityksen tiimoilta

2009-07-03T10:12:00.000+03:00

tunnelmia art hysterian kesäleiriltä

2009-07-03T10:06:00.000+03:00

muistoja ja haaveita

2009-06-14T10:01:00.004+03:00

Aamutuimaan omassa kodossa. Aamutoimet tyttären kanssa hoidettu; puuron syöminen, vaipan vaihto, pienet leikit koiran vesikupilla. Tyär kömpi äitinsä viereen vielä aamu-unille ja minä istutin eilen ostetut sipulin taimet (onko ne taimet?) kasvimaahan. Eihän minulla ollut harmaintakaan aavistusta mihinkä aikaan nuo pitäisi maahan laittaa, mutta internetin ihmemaailma tiesi kertoa, että juuri tänään kesäkuun neljästoista tapasi vanha kansa laittaa sipulit maahan. Siellä saavat olla syksyyn saakka, kunnes varret nuupahtaa.

Eilen tuli juostua pitkästä aikaa kunnon lenkki. Kaksitoista kilometriä taittui kuin taittuikin, vaikka entisaikaan tuokin oli helpompaa. Jostain (parista, kolmesta kymmenestä) syystä.

Tämmöistä tämä elo uudessa kodissa. Harvoin on tällaisia hetkiä, että ehtii rauhassa koneelle. Mutta en todellakaan valita. Keskeneräisyydestään huolimatta paikka tuntuu jo kodilta. Ja omassa kodissa on se hyvä puoli, että voi rauhassa jättää asioita tekemättä. Kuten listat, joitten kanssa eilen yritin hetken temppuilla. Ehkä sitten joskus.

Kaukolampi palaa tänään Saarijärvelle viikonlopun Helsingin keikan jälkeen. Viikko Hysterian kesätreenejä takana, ja mitä olen aistinut, hyvältä vaikuttaa. Porukalla into ja meininki kohdillaan.

Teuvosta jatketaan huomenna. PITÄISI olla ensimmäistä kertaa kaikkien koolla. Läpimenoa ei suunnitellusta huolimatta kyetä vielä vetämään. Pitää vielä käydä niiiin montaa juttua läpi. Lasten esitykset rytmittävät vielä pari viikkoa meidän harjoituksia siten, että varsinaisesti ladolla pystymme treenaamaan vain pari kertaa viikkoon. Muutoin teemme täsmätreenejä jossain puistikon laidalla.

Perjantaina selvisi kahden opettamani/ohjaamani "junnun" pääsy alan lukioihin. Toinen lähtee Tampereelle ja toinen Helsinkiin Kallioon. Tulipa vahvasti mieleen oma Kallioon pääsy. Oli suurimpia päiviä tähän mennessä elämän varrella. Kaikki uusi edessä ja vielä paljon teatteriin liittyvää mahdollisuutta. Iloinen teidän puolesta Hilla ja Klaara.

Vaikka samalla kun tätä Saarijärven juttua kehittää, ei voi välttyä ajatukselta, miten hyvä olisi jos enemmän tyyppejä jäisi tänne vielä lukion ajaksi. Varsinkin nyt, esittävän taiteen alueella, tarjolla on kolmeksi vuodeksi aikamoinen koulu, joka ei kalvenne alan lukioille yhtään. Toista on tietenkin uudet kuviot, ihmiset, maisemat, kokemukset.

Oli miten oli, Juuriin osallistuville nuorille toivoisi saavan sellaisen kokemuksen, joka kytkeytyy myös paikkakuntaan. Että perketti, mehän tehtiin jotain hyvin erikoislaatuista yhdessä, me loimme tavan tutkia maailmaa uudesta näkökulmasta, tavan havainnoida ja siirtää se ilmaisuksi, tavan lukea esityksiä uudesta kulmasta. Tajun niitten mahdollisuuksista.

Siihen on vielä aikaa, mutta sitä kohti.

toukokuun lopulla, kiire käsillä

2009-05-26T14:07:00.003+03:00

Toukokuun viimeistä viikkoa vedellään. Teuvon suhteen harjoitukset ovat näyttäneet hyviltä. Bändi on mukana toista viikkoa ja Hannu kärkevöittämässä koreografioita viimeistä. Ensi viikolla keskitytään lauluihin, saatetaan ne kondikseen. Minä pyörähdän sen viikon Savonlinnassa http://www.taidekouluhyrra.fi/ajankohtaista.htm

Jos joskus kaipaisi lisätunteja viikkoon, niin nyt. Sunnuntaina pitäisi muuttaa taloon, joka on vielä aivan kesken. Alakerran lattiapinnat rupeavat tosin jo tänään olemaan valmiina, mutta keittiökalusteita aletaan asentamaan vasta huomenna ja takkakaveri tulee vasta perjantaina. Sunnuntaina joka tapauksessa edellisestä kämpästä veke. Osa kamoista talolle, osa Kämäriin ja maanantaina aamusta tuonne Savonlinnaan. Jääpä kesälomalle heinäkuun loppupuolelle tekemistä talon kanssa.

Art Hysterian kesäteatterin suhteen joutuu tekemään vielä hieman hommia. Kaupunginhallituksen käsittämättömän sekoilun johdosta menetimme 200 opetustuntia, jo sovituista kansalaisopiston ylijäämätunneista. Jos emme olisi hakeneet kaupungilta mitään tukea, olisimme nyt 200 tuntia paremmin projektissa kiinni. Tästä tulee varmaan myöhemmin kirjoiteltua enmmän, niin käsittämätöntä toimintaa tämä sekoilu on ollut.

Mutta nyt pitää toimia. Parin tunnin päästä käsikirjoitustyöpajan vetoa ja illasta treenit. Välissä tunti pari remonttia.

vasara...

2009-05-15T09:04:00.000+03:00

..ja nauloja

2009-05-15T08:57:00.003+03:00

pik kat

2009-05-05T17:34:00.002+03:00

Eilen alkoi kesäteatterin ulkotreenit. Kulissilla poiketaan normikaavasta (ja järkytyksestä) sen verran, että lato antaa suojaa sateelta. Kohta alkaa toiset ulkotreenit. Taivas synkkenee, tuuli kovenee... Vaikuttaa hyvältä!

Viime vuosina ensimmäiset ulkotreenit ovat olleet hienoja hetkiä. Taakse jää talven sisätiloissa möyräminen ja pölyjen nuuhkinta. Tästä olen muuten jauhanut ennenkin.. Niin se aika juoksee.

Toukokuu tulee olemaan todella kiireinen. Nämä Teuvon treenit. Art Hysterian kesäteatterin tuotantokuviot. Lapsenhoito. Talon remppaus. Lisäksi pitäisi saada alulle kaksi tekstiä. Toisesta tullee poikkitaiteellinen monologi. Ensi-ilta 2.12. Ja toisesta karaokekabaree, ensi-ilta marraskuun puolessa välissä. Kyllä, juuri se. Eräs karaokeklubi pyysi kirjoittamaan ja ohjaamaan heille esityksen. Lähtötilanteessa kyselin heidän bravuureitaan. Täytyy katsastaa läpi, kun aikaa on hetki ja katsoa, josko alkaisi löytyä jotain yhteistä tematiikkaa. Mahtavuutta!

Nyt kiirus, ulos mars!

teuvon viimoisista sisätreeneistä

2009-04-29T08:25:00.002+03:00

"ai mitä? tähän tanssi, ootas, katotaan, joo, no katotaas, jos vaikka näin.."

kuvallista vääntöä

2009-04-28T16:46:00.003+03:00

huhtikuun puolessa välissä, lumisateessa

2009-04-17T14:44:00.003+03:00

Näyttää päivittyvän tämä blogi kuukauden kerrallaan. Aika tosiaan rientää. Eikä vähiten yhden kotona kiipeilevän "termiitin" ansiosta. Myös taloremontti on vienyt kaiken liikenevän ajan, eli blogin päivitykseen ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollisuuksia.

Tällä hetkellä työrintamalla mennään Teuvon viimeisten sisätreenien kohdalla. Toukokuun alusta päästään ladolle, jossa touhutaan sitten neljänä iltana viikossa. Sompinmäen Hannu on tehnyt lupaavan oloista koreografiaa. Ilolla odottaa aktiivisempaa vaihdetta.

Juurien osalta piipahdin tovi sitten Helsingissä koko Myrsky- hankkeen yhteisessä seminaarissa. Innostvaa ja mielenkiintoista oli kuulla mitä muualla touhutaan. Yksi vierailuesitys Helsinkiin tuli saatettua alulle ja sieltä olisi tulossa meille kesäleiriporukkaa. Ehkä tosin vasta ensi vuodelle.

Yhdistystoiminta on puskenut elämääni viime aikoina monelta rintamalta. Tänään Art Hysterian vuosikokous, ja eilen olin Tapperien taideseuran keväkokouksessa, jossa minut valittiin seuran esittävän taiteen jaoston vetäjäksi. Muutamia ideoita seuran tilaisuuksiin ja yhdessä seuran kanssa tuotettavaksi on jo ilmoilla. Sopivasti ollut etäisyyttä ja aikaa jo tähän veljessarjaan keskittymisestä, joten nyt on oiva aika sitäkin kokemuspohjaa hyödyntää. Luultavasti sekä omaa monologia pukkaa ensi syksylle yhdessä Ojasen kanssa, sekä myöhemmin suurempaa Markoon liittyvää tuotosta.

Näin. Termiitti konttaa taas riskipaikkoihin, joten täytyy keskittyä hoitohommiin, Mari kun on opettamassa tanssia Kannonkoskella. Näihin kuviin. Taas hetkeksi.

maa maa maaliskuu

2009-03-12T10:05:00.002+02:00

Viivi ja Wagner on nähnyt päivänvalon jo kolmen esityksen voimalla. Esitys parantaa kuulemma kuin sika juoksuaan. Jep. Keskisuomalaisen arvostelu löytyy täältä: http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/lanneveden-viivi-ja-wagner-hämmentää-omintakeisesti/381214

Tällä hetkellä keskityn Teuvon uuteen vaiheeseen. Kohtauksia aletaan käymään uudestaan läpi ja musiikki ja varsinkin tanssit ottavat omaa osuuttaan. Ohjaajalle jää kokonaisuudessa sitten juurikin kokonaisuuden loppuunsaattaminen ja kasassa pitäminen, sekä kohtausten ohjaaminen kohti jokaista biisiä. Todella moni kohtaus tosiaan päättyy biisiin, eli musikaalimeininkiä. Mutta ei anneta sen haitata.

Juurista alkaa toinen vaihe myös. Käsikirjoitustyöpaja pyörähtää käyntiin ensi viikon jälkeen. SItä ennen suurin duuni on saada ihmiset osallistumaan. Eli sinä joka luet tätä, nyt ilmoittautumista osoitteeseen pasi.saarinen@arthysteria.fi. Saadaan homma eteen päin.

Hysterian eli Juurien kesäteatterista sen verran, ettö ohjaajaksi tulee Kaukolammen Mikko. Pylvänäisen Kalle taasen touhuaa Ojasen ja minun kanssa kesäleiriä, joka näillä näkymin pidetään Pylkönmäellä.Cityssä joka vuodenvaihteen jälkeen on kuulunut Saarijärveen.

Kevättä odotellessa, muutamia opetustunteja päivässä (enimmäkseen, joskus tosin asioita pakkaantuu) Muutoin hyvällä meiningillä vapaa-ajat taloa rempaten. Hotakaisen pitäisi muuten tulla puhumaan kirjamessuille. Täytyypä käydä sanomassa, että perkele, luin kirjasi, ohjasin näytelmän. Ostin talon.

Muutama kuva Viiivin ja Wagnerin treeneistä

2009-03-02T08:47:00.002+02:00

Kuvista suurimman osan on tainnut napsia Esa Hyyppä.

2009-03-02T08:44:00.003+02:00

joillain kuulemma hiihtoloma

2009-02-21T09:54:00.004+02:00

Juuret- projektin työpajojen ensimmäinen vaihe lähenee loppuaan. Pari ala-astetta ja lukion oppilaat ovat vielä hiihtoloman jälkeen vailla esittelytyöpajaa, vaan sitten on kaikille kohderyhmään kuuluville setti vedetty. Aika siirtyä seuraavalle askelmalle eli syventäviin työpajoihin. Hysterian ja Juurien omilta sivuilta löytyy ohjeet ilmoittautumiseen ja muutenkin tietoa koko proggiksesta, mm. oma blogi. www.arthysteria.fi.
Viime viikko oli melkein tappavan kiireinen ja rankka. Aamusta iltaan töitten merkeissä ja liikenevä vapaa-aika talokauppojen pyörteissä. Olemme siis taas muuttamassa, vaan työskentelyseutu tulee pysymään kutakuinkin samana. Rempattava rintamamiestalo odottaa innokkaita asukkaitaan jo ensi viikon jälkeen. Varsinaisesti päästään muuttamaan toukokuussa. Aivan mahtavaa! Tälläistä olimme etsineet jo puolisentoista vuotta ja juuri kun teimme päätöksen, että odotellaan nyt vielä vuosi, kun sopivaa ei meinaa löytyä, niin juuri SE sattuu eteen. Näin se menee.
Teuvosta parin viikon tauko. Nyt on kaikki kohtaukset menty kertaalleen läpi ja maaliskuussa alkaa tarkempi vääntö. Sompinmäen Hannu liikuttaa ihmisiä tässä välissä tanssin merkeissä.
Muutaman vuoden työkuviot ovat mielessä irrallisina palasina. Mahtavinta tänä alkuvuonna on ollut omata niin hienot työkaverit. Visioita lentelee päivittäin, eikä mikään ole pois suljettua. Tervettä häröilyä siis. Ja näin myös jatketaan.
Viivin ja Wagnerin ensi-iltaan pari viikkoa. Hyvin etenee se. :)

Talven tiimoilta

2009-02-09T09:23:00.002+02:00

Uusi viikko ja blogia ajatellen myös uusi kuukausi. Menossa jo pitkällä. Töitä riittänyt sekä koti- että työrintamalla siten ettei täällä taaskaan ole ehtinyt hirvittävästi pyörähtää.

Iso ja vihreä haudattiin reilu viikko sitten Mikkelissä. Mahtavat kaksi vetoa päättivät arvokkaasti hienon prosessin. Ryhmästä muodostui esityskaudella ja osin jo harjoituksissakin toimiva ryhmä, joka Roihan Mikon sanoja lainatakseni Soi. Parempaa fiilistä tullut tuskin koskaan lavalla koettua kuin mitä noissa esityksessä. Kiitos kaikille, se oli kivaa, nyt katseet eteenpäin.

Vajaan kuukauden päästä Viivin ja Wagnerin ensi-ilta Sampolassa. Esitykseen on tullut mielenkiintoisia, täysin yli vedettyjä elementtejä. Näyttelemistyyli on vähintäänkin karrikoitua. Piristävää. Ja musiikeista kuulunut hyvää. Tänään ensimmäinen kuuntelusessio. Musat esitykseen tekee osin livenä ja osin tallennettuna Lukion musiikin ryhmä, jota ohjaa Kirsi Ojanen.

Juurien tiimoilta käynnistän tässä kuussa käsikirjoitustyöpajan. Tällä viikolla jatkuu myös esittelytyöpajojen vetäminen, vuorossa kyläkoulut ja viitos-kuutoset. Mediapajan tuottamista , kuten myös kesäteatterin ja kesäleirin. Siinä päällimmäisiä siitä. Omat nettisivut avautuvat piakkoin. Esimakua löytyy täältä www.janneheinonen.com/hysteria.

Teuvoa ollaan kahlattu jo hyvä matka alkuun. Roolitus kuosissa ja hyvässä sellaisessa.

Ulkona myrskyää. Pitäisi lähteä lapsen kanssa lekurille. Arkea ja työtä, hyvässä suhteessa.

pari kuvaa juurien ensimmäiseltä viikolta

2009-01-15T08:53:00.002+02:00

pieniä askeleita

2009-01-15T08:28:00.003+02:00

Juurien työpajat täydessä vauhdissa. Pari viikkoa työteliästä menoa, kun päivät heilutaan koululla ja iltaisin vielä ohjaussessiot päälle. Hyvin pääsee ainakin työrytmiin kiinni.

Juuriin liittyen vedän keväällä käsikirjoitustyöpajaa. Kattoaiheena on tuo "juuret", mutta oppilaskohtaisesti sitä lähdetään käsittelemään. Jos jotain esitettäväksi muovautuvaa ehtii syntyä jo keväällä, saa kesäproggis ja Pylvänäisen Kalle tästä aihiota omaan juttuunsa. Joka tulee siis Saarijärven teatteripäivien yhteyteen.

Huhuja on kuulunut myös kulttuuritalon rintamalta Saarijärvellä. Vanhaa kunnon Kisasuojaa ryhdytään kartoittamaan tai on ryhdytty jo, josko siitä sittenkin olisi toiminnalliseksi tilaksi. Katto, lattia ja julkisivu tulisi ainakin rempata, mutta vielä ilmeisesti tarkemmat tutkimukset ovat edessäpäin. Asioita siis tapahtuu, hitaasti, mutta kuitenkin. Kaupungilla on jonkin verran varattuna varoja talon suunnitteluun. Toivottavasti realistiset ja ennen kaikkea, vanhasta talosta kun on kyse, terveelliset ratkaisut pystytään tekemään, ja tila saataisiin oikeasti vasaran alle. Aimmin katsastamistamme tehdashalleista tuskin muutetaan yhtäkään kulttuuritilaksi. Seisovat tyhjillään ja odottavat uusia työllistäviä yrittäjiä.

Ojasen Ville alkaa muuten keväällä vetämään projektin yhteyteen laulaja- lauluntekijä-työpajaa. Ilmaista yksilöohjausta omien biisien kanssa ei ole joka päivä tarjolla, toivottavasti osaamme kyllin selkeästi esitellä mahdollisuuden ainutkertaisuuden.

Hyvä ja luottavainen mieli tulevasta velloo, mutta vellokoon.

työn ääreessä taas

2009-01-05T10:42:00.002+02:00

Uusi vuosi ja tulevat työt saavat luvan alkaa. Sen vertaa kuumottavia unia tullut näinä viimeisinä lomaöinä nähtyä. Viime yönä juhlin hilpeästi varpajaisia, kunnes pikkuhiljaa edellisen illan tapahtumat alkoivat seljetä: Lepositeissä tuli ilmeisesti pyörähdettyä, vaan mitenpä siinä pyörähdät. Se pätkä kesti sitten pitkään se.

Nyt kädet vapaaksi ja hommiin. Lomailu onnistui hyvin. Etelän reissulla jätin vahingossa kännykän kotisuomeen, mikä osoittautui mainioksi mokaksi. Oikeastaan koko loman ajan olen pysytellyt kaukana kännykästä. Sori jos en joillekin ole vastaillut. Tekipä kuitenkin hyvää irtautua tuosta kahleelsta hetkeksi.

Tällä viikolla kahdet Viivin ja Wagnerin treenit, Juurien valmisteluja sekä Ison vihreän lämmitys.

Ensi viikolla rantaudumme Saarijärven liikunnanopettajien iloksi paikkakunnan koululle ja vedämme Juurien ensimmäiset työpajat heidät tunneillaan. Meillä kun ei vielä ole mitään tilaa, tarjoaa koulu parhaat mahdolliset puitteet esitellä tulevaa.

lumen rippeitä maassa

2008-12-05T10:21:00.004+02:00

Aava makaa äksänä lattialla, eriparisukat jaloissa. Minä olen aamukahvini vetänyt ja valmistaudun tuleviin päiviin. Edessä pitkästä aikaa esityksetön viikonloppu.

Muutamat treenit vielä jäljellä ennen joululomaa, ja muutamat esitykset ja palaverit. Ensi viikolla varmistetaan Juurien osalta kouluilla pitämiemme työpajojen aikataulut. Ison rullan pyörimisvalmiiksi saattaminen on ennen lomaa se tärkein asia. Viivi ja Wagner kahlataan loppuun ja jätetään hautumaan ennen tarkempaa ja tiiviimpää ensi vuoden alkua.

Kulissinkin juttu saatiin sitten viimein päätettyä. Ehdotin kahta tekstiä, joista tämä kyseinen kiinnosti teatteria monestakin syystä enemmän. Teemme ensi kesäksi Teuvo- Leevi and the leavings- musikaalin. Veera Tyhtilän kirjoittama juttu kantaesitettiin muutama vuosi sitten Hämeenlinnan kaupunginteatterissa. Tekstissä itseäni kiinnosti hyvän musiikin ja sanoitusten lisäksi se, että esitykseen valikoituneet hahmot tulevat Göstan teksteistä. Ei mitään turhaa tarinaa, jossa haetaan paikkoja laulaa kivoja lauluja, vaan kokonaisuudesta voi saada vahvan ja jylläävän, vaikuttavan esityksen. Ei teemoiltaan ehkä mitään perinteistä kesäteatteria, mikä on myös kiinnostavaa. Silti uskon yleisön löytävän. Minä ainakin menisin katsomaan.

Ihan oikeaoppista lomaa odotellen ja hiihtokelejä toivoen kohti tulevaa.

kohta jo ohi marraskuu

2008-11-27T09:39:00.004+02:00

Marraskuun viimeinen viikko jo menossa. Elämä rullaa tasaisesti kohti joulua. Nyt voi jo sanoa, että tulihan tästä syksystä täysin erilainen mitä kesällä suunnittelin.
Ensinnäkin omat tekstit ovat edelleen suurimmaksi osaksi ajatusten asteella, vaikka alunperinen ajatus oli, että kaksi olisi jouluun mennessä ensimmäisen versionsa saanut. Sen sijaan aika on mennyt enemmänkin näyttämön puolella, sekä tuotannollisia toimia miettien. Osin myös ohjaten. En kyllä valita, tärkeitä juttuja kaikki. Ehkä sille kirjoittamiselle löytyy aikaa joskus muulloin.
Iso ja Vihreä pyörii huoniksella vielä tämän vuoden puolella parina viikonloppuna, kuten myös tammikuussa pariin otteeseeen. Viimeinen esitys Mikkelissä Näyttämöpäivillä: http://www.tnp.fi/. Kannattaa tulla katsomaan, väittäisin.
Myrsky-hankkeen Juuret projektia ollaan aikataulutettu ensimmäisen vuoden osalta. Kevät alkaa tiukalla työpajarumballa, jossa jokaiselle saarijärveläiselle nuorelle tarjotaan mahdollisuus tutustua teatterin, tanssin ja musiikin tekemiseen. Myöhemmin keväällä on vuorossa syventävät työpajat ja Saarijärven Teatteripäiville (http://www.viisaankivi.fi/fi/asiointi/tapahtumat/tapahtumat_tiedot/?id=188&selEvent=3056) tehdään ensimmäinen esitys. Tämän, vielä muodoltaan ja aiheeltaankin tarkentumattoman esityksen tulee ohjaamaan Kotkan kaupunginteatterin näyttelijä Kalle Pylvänäinen.
Lisäksi seuraavat ohjaukset ovat alkaneet mukavasti. Maaliskuun alussa Viivin ja Wagnerin ensi-ilta ja kesällä sitten Kulissin. Vieläpä yhden karaoke-klubin kanssa ollut puhetta keväisen esityksen tekemisestä, kuulostaa mielenkiintoiselta haasteelta. Ja siinä pääsisi nopealla temmolla myös tuottamaan esitettävää tekstiä..
Tekemistä siis riittää. Nyt tulevana sunnuntaina Teatterikoneen koulutussessio, jossa yritän valottaa jotain tietämystä herrasta nimeltä Vsevolod Meyerhold. Saa nähdä mitä proseminaarin ajoista on takaraivossa.

valmistelua ilmassa

2008-11-12T16:49:00.002+02:00

Aikataulujen aikatauluja ja apurahan käytön järkeistämistä. Siinähän sitä vapaapäivälle tekemistä riittämiin.

Sampossa julkaistaan huomenna kolumni, joka käsittelee tätä ilmassa vellonutta tilakysymystä Saarijärvellä. Tänään oli mieluisa tapaaminen cafe Picassossa, kun saatiin Ojasen kanssa oma palaveri Juurien osalta pidettyä, niin Sienan porukka istui juonimassa tilakysymystä, kuinkas muuten. Maanantaina on kaupungin toimesta kutsuttu koolle kaikki paikkakunnan kulttuuritekijät. Toivottavasti tarpeen suuruus ymmärretään.

Monitoimitalohan Saarijärvelle juuri valmistui, mutta se on täysin kelvoton mihinkään esiintymis taikka näyttelytoimintaan. Tilaa rakennettaessa oli vitsailtu, että voihan tuohon eteen kantaa penkit, kun joku sitä pianoa pimputtaa, kunhan kannatte sitten takaisin. Että tällä tasolla mennään kulttuurin ymmärtämisessä "kulttuuripitäjä Saarijärvellä".

Vielä muutama kuva hallista

2008-11-10T15:57:00.005+02:00

Ensi-ilta tuli ja meni

2008-11-10T15:39:00.002+02:00

Samoin meni pikkujoulut ja isänpäivä. Ja nyt jälkeinen maanantai. Normaalisti kuulostaisi raskaalta päivältä, mutta muutamat tilakysymykset ovat piristäneet tänään mieltä. Keskisuomalaisen Iso ja vihreä- kritiikistä (http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/draamaa-vai-aa-kerhon-putkirealismia(280521).ece) en taida sittenkään jaksaa sen kummempaa älistä. Jos kolme litraa illassa keskaria tissutteleva sohvaperuna vain luulee olevansa alkoholisti, niin kertooko se jotain tästä arkipäivästä, jossa elämme? Joka tapauksessa kiitosta ensi-illassa olleille, olipahan hyvä henki esityksessä sekä seuranneissa bileissä.

Käytiin tänään katsomassa taas uutta tilaa Juuret- projektille ja muutenkin Saarijärveläiselle kulttuuritoiminnalle. Eforen entisen tehtaan tiloissa on vuodesta 2006 ollut tyhjillään hyvän oloinen tila, joka alkuun ainakin tyydyttäisi tarpeemme. Hieman matala, mutta kaikkea ei voi saada, ainakaan heti. Alla kuva sieltä.

Tänään Viivin ja Wagnerin lukuharjoitukset. Kiva että jatkuu nopsasti, vaikka varsinaisesti siihen keskityn ensi vuoden alusta. Tämän vuoden puolella valmistellaan.

lavalle

2008-11-07T11:48:00.004+02:00

Tänään Ison ja vihreän ensi-ilta. Viikon valmistavat läpimenot koeyleisölle lupailevat hyvää. Teksti on hieno ja toteutus toimii sekä koomisena että koskettavana.

Omat fiilikset ovat hieman vaihdelleet. Enimmäkseen positiivinen kokemus tehdä pitkästä aikaa lavalla jotain näin intensiivistä. Välillä taas miettii sitä mistä tässä oikein nauttii. Roolihahmon matka on aika rankka vetää illoittain läpi. Ehkä se juuri tuo sen merkityksen, jos siitä joku katsoja itselleen jotain saa.

Nyt pitäisi kirjoittaa kolumni ensi viikon Sampoon ja parannella ääntä, joka yön aikana meinasi hieman mennä lakkoon. Tekstimääräkö ilmoittelee itsestään, vaiko oikein flunssa?Toivottavasti ei kumpikaan pahemmin enää illalla.

Ensi viikolla alkaakin sitten taas uuden jutun treenit. Ohjaan Sampolan Nuoriroseuralle (http://www.nuorisoseurat.fi/seura362.html) talvella Viivin ja Wagnerin. Mukava välipala tässä pimenevässä talvessa. Mukana uusia tuttavuuksia sekä jo muutaman jutun minun kanssa tehneitä tyyppejä. Ilon kautta. Kesää koht9 luistellaan sitten Juurien lisäksi Teatteri Kulissin parissa (www.kulissi.fi). Sen näytelmävalinnasta tuonnempana.

tilahaaveilua

2008-10-22T14:02:00.002+03:00

Olen jo pitkään potenut ulkopuolisuutta tiloihin liittyvissä asioissa. Olen työskennellyt monenlaisissa tiloissa, mikä on ollut rikastuttavaa, mutta välillä myös raskasta. Teatterin tekemisessä tilalla on aina erikoisen vahva merkitys. Tai sitten se merkitys tilalle syntyy juuri tekemisestä, kun uskaltaa ylittää jonkin rajan, mennä jonnekin missä ei ole vielä käynyt, uskaltaa heittäytyä ja epäonnistua, onnistua, silloin tilaan syntyy merkittävä suhde. Tai jos itselle tapahtuu elämässä merkittäviä asioita, tila saattaa muistuttaa pelkällä olemassa olollaan samoista viboista vuosienkin jälkeen.

Hetkeen en ole päässyt teatterin kanssa sinuiksi tilojen kanssa. Viime talvi ja kesä Lumperossa oli mielekästä aikaa. Tiloihin tuli kuitenkin rakentaa uusi suhde lapsuuden haaveilujen pohjalle. Parhaillaan harjoitellaan hienossa tilassa, mutta tunnesiteen syntyminen ottaa aikaa. Eikä sitä koe niin omaksi, jos tulevaa ei ole juurikaan tiedossa.

Aamusta sain erään toisen taitelijaseuran puolesta soiton, josko Hysteria haluaisi vuokrata heidän kanssaan Saarijärveltä tyhjillään olevan tilan. Kyseessä on vanha painotalo, jossa on käsittääkseni välillä toiminut esimerkiksi kuntosali. Innostus tällaista tilaa kohtaan nousi heti kattoon. Monta vuotta on haaveillut tilasta, jossa voisi nuorien kanssa tehdä esityksiä, siten ettei ko. ryhmän katsota olevan rasite. Oma tila loisi Juuret-projektille turvallisen lähtökohdan. Lähtökohdan harjoituksille ja esityksille, omalle tekemiselle, syvemmälle sukeltamiseen. Tilasta voisi muotoutua erittäin tärkeä tekijä, tukikohta. Toivottavasti haaveet osoittautuvat konkretiassa kohdilleen ja saisimme vielä rahoituksen järjestymään. Ylihuomenna tilaa katsomaan.

Sitä odotellessa tänään läpimeno. Kolmen päivän lattialla makaamisen jälkeen olin eilen harjoituksissa. Tulokseksi ihan ok treenit, mutta aamusta selkä ei ollut parhaimmillaan. Nyt taas päivän edetessä tuntuu hieman vetryvän. Toivottavasti kestää illan vedon.

Pari päivää yksikseen

2008-10-21T10:38:00.003+03:00

Suunnittelua, aikatauluja, arvailuja tulevasta, opetuksen päivittämistä, repliikkien lukua. Ja kaikkea tätä hissukseen lattialla maaten tahi hyvässä ryhdissä. Lauantain treeneissä taas hieman niksautin selkääni, joka meikäläisen kohdalla tarkoittaa ainakin muutaman päivän jumia. Oikeasti alaselässä on jokin nikama jota pitäisi käsitellä, mutta terveyskeskusten malliin syydettiin pari purkkia pillereitä matkaan ja olisi kirjoitettu sairaslomaa, jos sitä tarvitsisi.

Tänään ja huomenna Ison vihreän treenejä, joiden kulku vielä omalta osaltani epävarmaa. Viikonloppuna pitäisi opettaa hieman kontakti-improa. Saa nähdä miten käy. Ensi viikolla Kuopion sirkukselle.

Juuria on olen aikatauluttanut kevään osalta. Siitä ensi syksynä vasta ensimmäinen suurempi esitys, mutta keväälläkin luultavasti jotain, ainakin demo-sessioita saadaan aikaan. Alkuun täytyy satsata, että saadaan oikeat ihmiset mukaan, kaikki jotka asiasta kiinnostuvat taikka saattaisivat kuvitella jotenkin hyötyvänsä. Tästä projektista avataan jatkossa omat sivut, jonne tulee erilaisia blogeja. Tämä "työpäiväkirjani" kun on viime aikoina jäänyt pinnallisten kuulumisten alustaksi, täytyy katsoa miten tätä jatkossa jatkaa. Mikä on tarve.

Kuu vyöryy taivaalla

2008-10-15T22:55:00.003+03:00

Hieman väsynyt mies istuu. Istuu ja miettii mitä ihmiset tekivät, ennen kuin rupesivat viettämään kaikki illat teatterilla. Kaipa nykyäänkin joku löytyy, joka keksii illalle muutakin käyttöä.

Isoa ja Vihreää väännetään kuumeisimmillaan. Tänään oli toinen läpimeno. Se siitä. Tekemistä riittää, eikä edelleenkään tunnu helpolta esitykseltä. Paljon saa ponnistella, mutta uskon sen tuovan vielä tulosta. Muutoin, jos ei, eli esitys jää lussuksi paskaksi, sitten kyllä syö miestä.

Pikku hiljaa alkaa tämä syksyinen lepohetki olla takana ja kevään kiireet konkretisoitua. Paremminkin olisi voinut levätä. Vaan kyllä sitä intoa on kerääntynyt tässäkin. Jos vain saisi joitain töitä tehtyä päiväsaikaan, muitakin kuin suunnitteluhommia, olisin sangen iloinen. Illat jatkuvalla syötöllä pois kotoa stressaa. Eikä varmaan pelkästään minua. Ammatinvalintakysymys, eli turpa kiinni. Niinpä niin.

Lähipäivinä pitäisi selvitä talven todellinen kuvio, eli ohjaanko sittenkin jo tähän väliin. Muutamaa tekstiä pyöritellyt, muttei viitsi huudella ennen kuin varmistuu. Samoiten kesäteatteritekstin suhteen vielä hieman arvotaan. Tänne Jyväskylään kuitenkin ohjaan. Tästäkin muutaman asian varmistuttua enemmmän. Juuret- projektia aikataulutetaan kovaa vauhtia. Siitä lauantaina pieni info Saarijärvi Salissa. Tilaisuudessa jonka pääjuttu on Samuli Heimosesta kertovan dokumenttielokuvan ensi-esitys. Leffasta löytyy lisää osoitteessa www.muissamaailmoissa.com

Nyt nukkumaan ja aamulla kuuden jälkeen metsään. Toivottavasti uni tulee, parina yönä ei oikein ole ottanut tullakseen.

apua - rahaa!!

2008-10-09T10:55:00.003+03:00

Torstainen aamupäivä. Alkuviikon Ison ja Vihreän harjoitukset takana. Lauantaina ensimmäinen kunnollinen läpimeno, jota myös kirjailija Keski-Vähälä tulee katsomaan. Näyttelemisestä on ollut kyllä paljon hyötyä. Taas kerran huomaa miten suppeasti sitä näyttämön puolelta pystyy toimimaan, siis suhteessa kokonaisuuteen. Ei ole turha tuo ohjaajan kuvatus. Mukavasti yhteistyö sujuu koko ryhmältä ja jutun henki sen kun tiivistyy. Vaikka helpolla ei tämä juttu valmiiksi tule. Kohtaukset vaihtuvat niin liukuvasti, että askelmerkit täytyy saada kohdilleen lujasti, jotta esitys voi löytää rytminsä. Siitä kun on vielä vaikea edes puhua. Vaan kyllä se sieltä.

Viime viikon lopulla selvisi aivan loistava uutinen. Art Hysterian apurahahakemus on mennyt läpi, ja saatiin vieläpä se summa mitä haettiinkin! Kiitos Myrsky (www.myrsky.info)!! Ja kiitos muut yhteistyökumppanit ja suosittelijat. Ensi vuonna käynnistyy kolmivuotinen Juuret-produktio, jossa monien taiteenalojen keinoin tutkitaan kunkin 13- 17 vuotiaan osallistujan omia juuria ja paikkaa maailmassa. Parasta tässä hankkeen toteutumisessa on se, ettei tarvitse kahvikuppi kädessä voivotella, ettei voi tehdä mitään nuorten pahoinvoinnin eteen. Nyt siihen on mahdollisuus. Juuret tulee tavoittamaan n. 800 nuorta tarjoten heille mahdollisuuksia suurempien ja pienempien esitysten tekemiseen. Media ja AV-puoli on myös vahvasti mukana, joten hankkeen dokumentointikin alkaa samaan aikaan muun toiminnan kanssa.

Tämä oli ensimmäinen apuraha, jossa olen näin vahvasti osallisena. Niitä siis sittenkin myönnetään myös käytännössä!

Tulevan suunnittelua pari päivää. Sompailen muutaman tekstin kanssa miettien toteutuspaikkaa ja aikaa. Kesän suhteen näyttää nyt jo hieman selkeämmältä, mutta tänään varmistunee vielä hieman nopeasti tälle talvelle toteutuva ohjaus.

Näitä odotellessa, tulevia suuntia ajatellen ja tähän päivään keskittyen kuluu syksy vaan.

syksy kauneimmillaan

2008-09-29T13:25:00.003+03:00

Koneen kanssa pidettiin tänä aamuna syyskokousta. Eihän tässä teatterin tekemisessä ole mitään muuta ongelmaa kuin aika, raha ja paikka. Ne kun olisivat kondiksessa niin mukavahan sitä olisi esityksiä tehdä. Ehkäpä niistä jokunen ainakin toteutuu ja päästään taas teatterin ytimeen, pois puhumisesta.

Se tapahtuu jo tänään kun Pönttöjutulla mennään Muurameen lasten festareille. Mukavaa päästä hienoisen harjoitusession jälkeen yleisön eteen. Muutamalla lämmitysharjoituksella muisteltu Pönttö pysyy ainakin omalta osaltani vireänä, liikaa kun ei ole toistoja takana että kyllästymään pääsisi.

Muutoin tullut vietettyä mukavaa ja rauhallista syysaikaa. Tästähän se taas talvea kohti kääntyy, hitaasti ja varmasti.

turhautunut mies

2008-09-23T15:46:00.004+03:00

istuu ja miettii mikä ihme saa ihmisen (tai ainakin ihmisen sukulaisen) ampumaan muita. Tappamaan silmästä silmään käsiaseella. Ei jaksa murehtia nuorten pahoinvointia, koska tälläiset teot ovat tyhmyyttä. Vituttaa tuollainen.

Ulkona paistaa aurinko. Pitäisi lähteä pienelle lenkille ennen treenejä. Iso ja vihreä etenee omalla painollaan. Mukavaa, vaikeaa, haasteellista välillä jopa ärsyttävää olla lavalla. Ärsyttävää siksi, ettei aina kykene siihen mihin haluaisi. Alkukankeutta, kuten Pönttöjutun lämmittelyissäkin, vaan eiköhän tämä näyttelemissyksy tästä suttaannu. Virkistävää ennen kaikkea.

Kesää silmällä pitäen löytynyt mielenkiintoinen teksti. Oma sellainen rajoittuu muutamiin tyyppeihin, eli haahuilua sen suhteen. Vaan nyt ulos ja happea naamariin.

lomailu takana

2008-09-10T09:30:00.003+03:00

Syyskuun kymmenes päivä. Aamukahvit joutu, tytöt lähteneet lenkille ja äiti-lapsi tapaamiseen, koiran kanssa katsellaan ulkona paistavaa syksyä. Pieni vaellusreissusta ja ulkona vedetystä opetuskeikasta hankittu flunssa pakottaa tällä hetkellä himmailemaan enimmäkseen sisällä.

Vaan loma on takana ja syksyn kuviot jo käynnissä. Hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen tämä syksy menee näyttämön puolella. Koneen Pönttöjutun keikat pyörähtää käyntiin tämän kuun lopulla ja samaan aikaan treenataan Huoneteatterin 50- vuotisjuhlanäytelmää. Annu ohjaa Sami Keski-Vähälältä tilatun tekstin Iso ja Vihreä, jonka kantaesitys marraskuun alussa. Näyttelen hitusen alta nelikymppistä ilmaisutaidon opettajaa, alkoholisoinutta sellaista. Teksti on pienen tutustumisen perusteella erittäin mielenkiintoinen. Alkoholismia kun on vaikea käsitellä toimivasti ja mielestäni tämä teksti tavoittaa tragiikan ja komiikan kautta jotain oleellista. Keski-Vähälän tekstit ovat muutoinkin olleet kiinnostavia, yhden olen ohjannutkin muutama vuotta sitten.

Lavalla heilumisen lisäksi jouluun mennessä pitäisi saada yksi näytelmäteksti hahmolleen ja ensi kesän kesäteatteriesitys päätettyä. Lisäksi hapuilua tulevaan ja muutamia opetuskeikkoja, ja niin apurahahakemuksen lähettäminen. Ollaan väännetty koko kesä suurehkoa apurahahakemusta, jonka tiimoilta perustettiin myös uusi yhditys Art Hysteria. Yhdistykseen kuuluu Saarijärven seudulla vaikuttavia ammattitaiteilijoita, jotka haluavat tehdä poikkitaiteellisesti juttuja. Ryhmän ensi esittäytyminen Saarijärvi salissa 19. päivä tätä kuuta.

Semmoista tiedossa. Jottei todellisuus unohdu, niin nyt täytyy lähteä työvoimatoimistoon todistelemaan, että kyllä kyllä, ihan oikeasti yritän tehdä jotain työllistääkseni itseni.

Juoksuhaudantien kritiikkejä

2008-08-06T17:15:00.002+03:00

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/suomalaisen-miehen-loputon-kujanjuoksu(187009).ece

http://www.demari.fi/content/view/1337/333/

Näitten lisäksi kiitos Keskisuomalaisen lyhyelle yleisökirjoitukselle, jossa esitystä kiiteltiin. Asiallisia kommentteja kaikki. Esityksiä on vielä reilusti jäljellä, joten jos loppukesäinen esitys kiinnostaa, kannattaa suunnata kulkunsa kohti Jyvälää.
Nyt meikäpoika lomailee. Niin, tytön nimeksi tuli muuten Aava Enni Ilona.
Palaan kirjoittelemaan tuonnempana.

syksyä kohti

2008-07-25T00:05:00.003+03:00

Ulkona hämärtää jo, kesä kääntyy loppusuoralle. Itse olen aina ollut syksyn ihmisiä. Tällaisina lämpöisinä, hämärinä iltoina tuntee luopumisen ilon konkreettisesti. Alkukesä menee odottaessa ja ihmetellessä, että nytkö se sitten jo tuli. Näin pimeässä on enemmän aikaa miettiä, tai ajatukset tuntuu ainakin pysyvän paremmin kasassa.

Huomenna sitten ensi-ilta. Tänään oli toistakymmentä ihmistä kenraaliharjoituksessa. Luku tuntuu pieneltä, mutta meille se on paljon. Katsomoon mahtuu jotain viisikymmentä, tarpeen vaatiessa tietty enemmänkin. Mutta läheisyys, intiimiys, rentous ja sympaattisuus. Siinä joitain sanoja, mitä Juoksuhaudantiestä tulee mieleen. Alunperin lähdettiin tekemään loppukesän juttua, ja nyt tuntuu äärettömän hyvältä sen tavoitteen suhteen. Suurin lataus kesän suhteen on useimmilla takana. Tieto vääjäämättömästä syksyn tulosta varsinkin tämmöisenä kesänä pistää nauttimaan pienistä hetkistä. Toivon mukaan Juoksis pystyy tarjoamaan sen nautinnon, tarinan, jota voi laajentaa suurempiin mittakaavoihin, tai ajatella yksittäistapauksena. Kuten Keravan viime viikkoista tapausta.

Huomisen jälkeen aion lomailla. Olla kotona, järjestää ristiäiset (voi viimein lopettaa pelkäämisen tytön nimen paljastamisesta), mennä sen jälkeen mökille, kalastaa, nukkua, lukea, syödä, juoda, juosta, matkustaa hieman, toivottavasti purjehtimaan, levätä. Sitten kun tuntuu, että täytyy alkaa miettiä seuraavia juttuja, sitten voi aktivoitua, mutta nyt täytyy ladata akkuja.

Muutamia hahmotelmia mielessä pyörii, mutta sattuneista syistä avautuneen melkein vapaan syksyn aion käyttää kotona oleskeluun, kirjoittamiseen, lukemiseen, yleensäkin hyvin pieniin asioihin.

Huomista odotellen, vielä kesässä kiinni.

tunnelmia omakotitaloasumisen pyörteistä

2008-07-23T10:12:00.005+03:00

Kuvat Marjo Vihavainen (C)

Lisää otoksia www.adastrateatteri.fi/pressikuvat.html

Juoksuhaudantien ensi-ilta ylihuomenna

2008-07-23T09:50:00.003+03:00

Sateinen heinäkuu näyttäisi vihdoin muuttuvan aurinkoisemmaksi. Ruohonleikkurit säksättää ja ihmiset yrittää ottaa kesästä irti sen mitä siitä pitäisi.

Minulla viimeiset neljä viikkoa on kulunut enimmäkseen akselilla Jyvälä-koti. Juoksuhaudantie on ollut erikoinen proggis siinä mielessa, että se on syntynyt lähtökohtiinsa nähden helposti. Lähtöteksti on Oulun kauppunginteatterin harjoitusversio, jota on hieman joutunut muokkaamaan. Viidentoista näyttelijän ryhmä kasattiin avoimella haulla, enkä tuntenut alkuun ketään. Harjoitusjakso jakautui kolmeen osioon; alkukevääseen jolloin hahmoteltiin suuntia ja ryhmää, keskivaiheen kolmiviikkoiseen lomaan (jolloin itse painelin Elmon kanssa) ja tähän viimeiseen neljään viikkoon, jolloin juttu on kasattu. Rento, hyvin rullaava esitys on tiedossa. Sitä on tullut mietiskeltyä, että voiko esitys syntyä näin helposti? Pitäisikö jossain vaiheessa mennän hermot totaalisesti, että särmää syntyisi. Tässä kun ei ole mennyt, ei vaikka joku ryhmästä ilmoittaa lähtevänsä viiden esityksen ajaksi Ruotsiin. Tuplamiehityksen ohjauskin sujui ilman kummempia hampaankiristelyjä. Ehkä tähän vaikuttaa teatterin sijainti ja ilme. Jyvälän pihaan on rakennettu muutaman kymmenen hengen katsomo ja esitys levittäytyy suurelle alalle. Jotenkin tuntuu kuin olisi piknikillä, kun läpimenoa katsoo. Toivottavasti yleisö löytää paikalle, ja kokee samankaltaisia positiivisia viboja joita itse. Alunperin ajatus oli välttää kirjan traagisuutta ja korostaa koomisuutta. Nämä puolet kulkevat nyt käsi hyvin kädessä.

Tätä Blogia en ole liiemmin ehtinyt päivittää. Vauva olalla ei oikein voi kirjoittaa, ja omat vapaahetket tulee käytettyä muutoin kuin koneella kytäten. Täytyy syksyllä katsoa miten tätä jatkaa, mutta tähän tietoon muutamia päivityksiä Juoksuhaudantiestä, ja sitten kuukauden lomalle.

Elmoa kävi katsomassa reilu kaksituhatta ihmistä ja palaute on ollut vähintäänkin loistavaa. Kiitos kaikille katsojille, sekä heille, jotka eivät esitystä sietäneet, että heille, jotka kokivat Lumperon rannassa jotain uutta, liikahduttavaa. Ja erityinen kiitos työryhmälle, mahtavauutta oli touhuta!

Elmon krittiikki (keskisuomalainen 29.6.2008)

2008-06-30T10:23:00.000+03:00

kesäkuun lopun tuntemuksia

2008-06-30T10:01:00.004+03:00

Heinäkuu jo ovella, juhannus ja monet muut asiat takana.

Viimeisin kirjoitus näyttää tänne lennähtäneen ennen juhannusta. Siinä odotellaan tätä keskikesän juhlaa. Melkoiset bileet niistä tulikin.

Sen kummemmin en tässä foorumissa rupea lapsesta höpöttämään, mutta tämän vuoden juhannustorstaita en kyllä ikinä unohda. Lapsen syntymä kaikkine siihen liittyvine tunteineen on yksinkertaisesti niin valtava kokemus, että siitä pitäisi kirjoittaa erillinen opus.

Tyttölapsonen syntyi siis torstaina täysillä pisteillä, ja jo sunnuntaina sekä äiti että uusi ihmettelevä ihminen pääsivät kotiin.

Maanantaina jatkui sitten Elmon treenit. Samassa usvassa meni ensi-iltaviikko. Vaikka töitä oli paljon ei hymy tainnut montaa kertaa huulilta karista. Esitys saatiin purkkiin ja hyvin todellakin. Vaikka ensi-illassa tuli vielä kohtuuttoman paljon jännityksestä johtuvia "mokia" esitys on nyt kokonaisuus, joka jyllää eteen päin toivotulla tavalla.

Tänään paluuta arkeen ja Juoksuhaudantien kimppuun. Ryhmä on lomaillut kolme viikkoa ja nyt pitäisi neljäksi aktivoitua Hotakaisen äärelle.

Vaikka kotoa on hieman haiku lähteä, helpottaa tätä ohjausta välimatka; pyörällä pääsee edestakaisin, joten aikaa ei kulu paria tuntia turhaan. Itse asiassa motivaatio työhön on kovinkin korkealla, siihen nähden mitä odotin. Hieman univelkaa ja väsymystä, mutta mitä sitten; kesä parhaimmillaan, suurimmat jännitykset tältä kesältä takana, ei muuta kuin teatterista nauttien eteen päin!

etenee

2008-06-17T15:08:00.002+03:00

Ensi-iltaa edeltävä viikko menossa Elmon kanssa. Ennen juhannusta vielä kolme läpimenoa eri painotuksilla ja viimeiset tekniikat juttuun mukaan. Kuuden hengen livebändi toimii esityksessä mainiosti, mikitykset täytyy vain ujuttaa näyttelijöille kohdilleen, ettei pääse missään kohti ääni hukkumaan musiikin alle. Sitä touhua tuleva ilta.

Kiirettä pitää ja verenpaineet jatkuvalla syötöllä kohollaan. Vaan ajatus ensi viikon ensi-illasta häilyy jo mielessä. Sitä ennen vielä paljon ohjaamisen ohella muutakin tekemistä, esimerkiksi käsiohjelmaa, lavastuksen viimeistelyä ja niin, vauvelin odottamista.

Eilen jouduin pienen peräänajon takia käymään terveyskeskuksessa. Kieltämättä tuki kaulassa istuskellessa kävi mielessä, josko tässä olisi nyt kuitenkin ollut jo ihan tarpeeksi vääntämistä ilman omia fyysisiä rajoitteita.

Juhannusta odotellessa.

helteinen hetki

2008-06-08T20:22:00.004+03:00

Sunnuntai, fudiksen EM-kisat käynnissä, Mari makaa mahoineen sohvalla, muffinssi lepäilee tyytyväisen oloisena nykyiseen olotilaansa, ei vielä merkkiä synnytyksen käynnistymisestä. Puhelimet soivat ja useimmat soittajat kyselevät kuulumisia "muuten vaan", vaikka kaikki oikeasti huohottaa, että "joko joko.." Lämmintä ja leppoisaa oleskelua.
Juoksuhaudantie on kolmen viikon tauolla ja huomenna taas Elmon kimppuun. Muutamia kohtausmuutoksia on tulossa ja yksi biisi pirstaloituu kahteen osaan. Niiden muutosten kimpussa maanantai ja tiistai, keskiviikkona sitten taas esitys lävitse. Elmo on edelleen itselleni mielenkiintoinen teos. Hieman vaan tässä vaiheessa puuduttaa, kirjahan on loppupeleissä aika ahdistava. Sitä ahdistusta vastaan täytyy tuleva viikko käydä. Että oikeat vakavat asiat tulevat esityksessä läpi siten, ettei se mene synkistelyn puolelle. Vaikka tuskin se menee, vaan jotenkin sitä itse kelailee niitä vesiä joita Peltonen on vuodatellut. Kaikkineen syvän ilon ja syvän surun kanssa työskennellessä aina saadaan jotain aikaan, nyt toivottavasti paljon.
Ensi viikosta on luvattu säältään kylmää. Kummasti joka maanantai tänä keväänä on ilma kylmennyt alkuviikkoon. Paluuta arkeen monin tavoin.
Tätä arkea on jäljellä muutamia viikkoja, ehkä päiviä. Vielä pystyy jotakuinkin estoitta keskittymään töihin. Niitäkin on jäljellä sovitusti seitsemän viikkoa. Sen jälkeen kaikki auki. Pönttöjutulla kierretään joitain esityksiä syksyllä, mutta ohjauksia en ole osittain aikaisemmissa teksteissä mainituista syistä itselleni haalinut. Tilanne on oikeastaan hyvä. Kolme vuotta valmistumisen jälkeen hiilihöyryn lailla painaneena pieni hengitystauko taitaa tehdä hyvää. Toivoo sellaista rauhaa tulevien ohjausten tekemiseen, että olisi valmistautunut vielä enemmän huolella. Saa syksyllä listattua jutut mitä oikeasti haluaa tehdä ja minkä hankkeen eteen tehdä töitä. Samalla kun opettelee uutta roolia täällä kotoa.
Jos vaan taloudellisesti syksyn voisi käyttää suunnitteluun, sopisi se loistavasti. Tulevassa siintää monta mielenkiintoista haavetta, joita olisi ilo käydä kääntämään todeksi. Höyrynä paahtaen ei tätä duunia kannata tehdä, hyödyllisempääkin tekemistä elämässä löytyy.

Kirosana nimeltä taide

2008-06-04T09:19:00.002+03:00

"Kaikki käy, mutta taidetta ei saa tehdä", totesi eräänkin teatterin pj. meikäläistä palkatessaan. Tämän päivän Keskisuomalaisessa (www.ksml.fi) taas teatterinjohtaja Bragge sanoo kesäteatterista, että "aina silloin tällöin joku koettaa tehdä taidetta, mutta katsojat yleensä vierastavat sitä. Kesäteatterin pitäisi olla komediallinen kansannäytelmä, jossa juoni on helposti ymmärrettävä, ja roolihahmot ovat tavallisen oloisia ihmisiä."
Missä Impivaarassa sitä oikein eletään? Tavallisen oloisia ihmisiä? Eikö talvella tv:n ääressä toisten salattujen elämien tirkistely tyydytä sen tavallisuuden tunteen. Tai voipa tietenkin olla, että juuri se on syövyttänyt ihmiset niin, ettei omia aivoja voida käyttää.
Taide on sanana ärsyttävän määrittävä. Tällaisissa yhteyksissä siihen liittyy aina negatiivinen ja korostunut fiilis. Että se on jotain missä tekijät yrittävät olla jotain suurempaa kuin ovat. Tai että yleisö ei sitä kuitenkaan tajua. Joka tapauksessa se on sataprosenttisella varmuudella jotain mikä on jotenkin minulta pois.
Pitäisi tehdä sääntö, että jokaisen kesäteatterin tulisi jonain vuonna tehdä taidetta. lähteä ennakkoluulottomasti hakemaan jotain uutta, eikä perseilemään ja ryystämään viinaa kolmiodraaman pyörteissä. Ehkä tällöin myös tekijät saisivat itselleen enemmän kuin sen hauskan kesän. Ja katsojat varmasti täyteläisemmän viinisen nosteen, toisin kuin nyt sen keskikaljaisen "on ne niin hauskoja"- pöhnän.
Muutenkin tuntuu että katsojien tavoittelu on mennyt aivan äärimmäisyyksiin viime vuosien kesäteattereissa. Toivoisin kovasti että ryhmät uskaltaisivat asettaa tavoitteita muutoinkin kuin katsojaluvuissa. Vaikka sitten vain yhden ihmisen kokeman oivalluksen tai herähtämisen, mutta otettaisiin se kuitenkin tavoitteeksi. Ei tuhansia maksaneita asiakkaita, vaan muutamia ihmisiä. Tuskin hyvin tehtyä taidetta hirvittävän paljon vähemmän tultaisiin katsomaan. Ainakaan niin paljon ettei näiden voittoa tavoittelemattomien ryhmien toiminta pyörisi. Tällainen toiminta olisi tärkeää koko lajille, kun katsellaan pari kirjoitusta sitten mainitsemiani katsojaluvuja. Mitä jos tuleva katsojasukupolvi ei enää pitäisikään Aku Korhosen omaisista hahmoista ja maalaiskomedioista? Mitä jos harrastajateatterista tulisikin koko kansan sudokuja, joita ratkottaisiin esitysten jälkeen työryhmän kanssa?
Siihen saakka, ei muuta kuin putoilevia pöksyjä ja sovinistisia vitsejä, herlitte!

kepein askelin kesäkuuta

2008-06-03T14:49:00.003+03:00

Lumperon eli Elmon lavastus alkaa olla pikkuhiljaa uomissaan. Hienot portaiset elementit toimivat oikeastaan suunniteltua paremmin, sekä ohjauksessa että jo itsessään esteettisenä näkynä. Sattumalta löytynyt maalijämä ryhdittää järven ja taivaan kylkiäisinä lavastukseen taivaallista sävyä. Oikea puoli jätetään ennakkosuunitelmista poiketen auki. Rinnettä jonka takaa näkyy järvi olisi rikos peittää jollain muovisella pressulla. Lisäksi juuri tuo oikea puoli toimii lavastuksen positiivisena voimana, kun toisella puolen heilahdetaan synkemmälle puolelle, ilo ja suru, luonto ja muovi, tärkeät asiat ja turhat. Voimia ja vastavoimia esityksessä riittää, niitä kukin katsoja poimikoon sieltä kuitenkin mielensä mukaan. Allaviivaamaan ei juurikan lähdetä.
Pidempikestoisen hankkeen parissa mennyt pari päivää, illat tietenkin teatterilla remuten. Elmosta vielä sen verran, että pelottavan hyvä viba on esityksestä näin kolme ja puoli viikkoa ennen ensi-iltaa. Varmasti tässä vielä tipahtaa maan pinnalle, mutta eiliset treenit bändin kera lupailevat jotain todella mielenkiintoista.
Niin, pidemmän hankkeen tiimoilta kokoustetaan taas torstaina ja siihen mennessä jonkinlaista ideaa paperille. Nuorten kanssa tuusatusta projekstista olisi kyse, ja nimen omaan nuorten, joilta ensimmäinen mahdollisuus on jo viety. Tätä mietiskellään Ojasen Villen ( http://www.myspace.com/villeojanenrautavaara) ja muutaman muun taiteilijan kanssa. Tähtäin kaukana, vaikka nyt alkuun pienin askelin ja yhteistyötahoja kartoittaen.
Kummalla tavalla pystyy nyt nauttimaan olosta kaikkien keskeneräisten töitten ja lapsen odotuksen lomassa. Virtaa riittää. Hyvä niin.

kevään loppu

2008-05-30T13:44:00.003+03:00

"Oi kesä, tokko tulet enää milloinkaan" tai jotain muotoili taiteilija Tapio aikoinaan. Vaan kyllä tulee ja lujaa! Elmo etenee ja ensi viikolla on aika ottaa jo bändikin mukaan. Hyvässä aikataulussa ollaan. Tämä viikko vierähti lähinnä henkilöohjauksen ja pienten rytmitysten parissa. Konkreettista näpertelyä siis.

Tänään Juoksuhautaa, johon ehkä pieniä muutoksia vielä tällä ja ensi viikolla. Sitten se jääpi läpimenon jälkeen hautumaan minun osalta hetkeksi, ennenkuin siihen sitten satsataan kokonainen kuukausi.

Parasta antia tälle viikolle edustaa kuitenkin taas kuin puskista kummunneet uudet kontaktit. Tänään oli Saarijärven palaverissa pitkästä aikaa monitaiteellinen ja innostava meininki. Nopealla aikataululla tarkoitus pistää hanketta eteenpäin ja näitä jo ajatuksissa pyörineitä visioita konkreettisesti käytäntöön.

Muutama kuva viime viikkoisesta Pönttöjutun läpimenosta.

turhuuksien turhuus...

2008-05-26T16:52:00.003+03:00

.. kaikki on turhaa. Ainakin työnhakemiseen liittyvät jutut meikäläisen elämässä juuri nyt. Tämä aiemmin hehkuttamani iso ja mielenkiintoinen työ olisi ollut Shtl:n tuottajan toimi, johon kävin haastattelussa. Turhaan. Valituksi tuli joku muu, tapausta en sen kummemmin tuntenut.
Turhaa oli ajella näillä dieselin hinnoilla edestakaisin ja tuhlata puolen kuukauden ruokarahat. Turhaa ei sen sijaan ollut taustatyö mitä ko. toimeen hieman kerkesi tekemään, koska nämä suunnitelmat saattavat hyvinkin toteutua jonkin muun organisaation kautta. Liiton toiminnan kehittämiseen painotin ammattiin koulutettujen ohjaajien ja harrastajakentän törmäämisen kartottamista. Harrastajakentällä on vuodessa lähes saman verran katsojia kuin ammattikentällä (miljoona kahdeksansataa tuhatta vs. kaksi miljoonaa), joten mistään pienestä kentästä ei voida puhua. Harrastajakentän näyttelijöiden koulutus on pieni osa toimintaa, eikä sen ytimen pidäkään olla loppuun asti hiotussa näyttelijäntyössä. Mutta ohjaajilta pitäisi osata vaatia ammattitaitoa. Ammattikorkeakouluista valmistuu jatkuvalla syötöllä nelivuotisen koulun käyneitä ohjaajia juuri tämän kentän palvelukseen. Samaan aikaan liitto kouluttaa vieläkin muutamalla viikonlopulla ihmisiä harrastajakentän ohjaajiksi. Ero on aika suuri.
Harrastajateatterit ammattimaistuvat kovaa vauhtia ja juuri tässä saumassa olisi liiton kaltaisen organisaation mahdollisuus toimia. Tukea teattereita rohkeisiin muutoksiin, panostamaan koulutetuihin ohjaajiin. Käyttämään harrastajakentän taloudellinen vapaus konkreettisesti suurina riskiesityksinä. Kannustaa muutenkin kuin diplomein ryhmiä tekemään uusia tekstejä, auttaen näitä konkreettisilla työpajoilla. Kannustaa ryhmälähtöiseen työskentelyyn ja sisällön yhteiskunnalliseen piikkiin.
Mielenkiinnolla tulen seuraamaan miten liiton toiminta tulee kehittymään.

viikon keskivaihe tässä perjantaiaamuna

2008-05-23T09:11:00.003+03:00

Elmon vaativin kohtaus ratkaistu. Viimeinen ja ehkä koko näytelmän suurin käänne taittuu hienosti, osin absurdisti, mutta osin vähäeleisen tyylikkäästi ja arkisesti. Vielä kun musiikit saadaat kohtaukseen upotettua, uskon että tulee toimimaan hyvin. Tarkoituksella jätin tämän kohtauksen ohjaamisen tänne loppupäähän. Nyt näki paremmin jo mihin kontekstiin se täytyy asettaa, millä volyymilla esitys muutoin kulkee. Ja aika tykitystähän tästä tulee. Täytyy laittaa varsinkin nuoremmallle kaartille johonkin esitykseen askelmittari matkaan ja laskea kilometrit mitä liikkumista tulee. Veikkaan että runsaasti.
Aika massiivinen viikko töitten suhteen menossa. Helsingin työhaastattelusta en taikauskoisena viitsi vielä sen kummemmin avautua, selvinnee parin viikon sisällä. Isosta ja mielenkiintoisesta toimesta olisi kuitenkin kysymys. Pönttöjuttua treenattiin eilen nelisen tuntia. Huomenna on Mäki-Matin perhepuistossa avoimet harjoitukset Yläkaupungin yön ohjelmassa klo 14.15. Tervetuloa katsomaan, miten pöntöt lajittelee ihmisten sinne tänne jättämiä jätteitä.
Tätä ennen vielä kuitenkin kahdet treeniet Juoksuhaudantiestä. Päästään siinäkin tänään kohtauksissa finaaliin, tosin siten että ne on vain kertaalleen hahmoteltu. Dramatisointi on siinä sen vertaa vaativa, että nyt vasta alkaa lopullinen haju esityksen muodosta kirkastua. Mutta aikaahan siinä on; ensi-ilta heinäkuun lopulla. Välissä tosin muutaman viikon tauko, mutta sitä ennen kun runtataan kohtaukset sinne päin, niin heinäkuussa sitten naulataan kiinni.
Tänään muuten synnytyssairaalaan tutustuminen myös. Että näin.

aamutuimaan

2008-05-21T10:08:00.003+03:00

Helsingissä pyörähtämässä. Elmon kohdalla porukka vetää tänään biisejä, ja huomenna palataan toisen puoliajan pyörteisiin. Suunta sisäharjoitusten pohjalta on toisellakin puoliskolla oikea. Pari monologia vaan täytyy tehdä tarkasti toimiviksi, että rytmi säilyy loppuun asti kantavana. Muutoin jälkipuoli esityksestä ryöppyää kyllä hyvin. Tarkkana saa olla tunnetilojen suhteen, että menevät kohdilleen, pelkkä hämmennys ei kanna asiaa.
Loppuun mietiskelin eilen yötä myöten autossa istuessa uuden väännön. Torstaina täytyy kokeilla, josko tästä narusta löytyisi sen ratkaisu. Alku meni purkkiin, about kahdennella kymmenennellä kokeilulla. Saattaa olla esiintyjille välillä turhauttavia nämä kokeilut, mutta yksinkertaisesti tämän muotoisia ratkaisuja ei näe ellei niitä kokeile. Ensi viikko vielä pelkkiä kohtaustreenejä ja välistä pidempää pätkää, kesäkuusta sitten bändi mukaan.
Kohta täytyisi olla skarppina, aamulenkki ja Chi kung auttakoon asiaa.

Juoksuhaudantietä

2008-05-16T11:52:00.007+03:00

Viikonloppu Jouksuhaudantietä edessä. Harjoitellaan jo Jyvälän opiston pihassa, varsinaisella esityspaikalla: http://www.jyvala.fi/. Pihamaan nurkka toimii näyttämönä rintamamiestaloketjun päässä. Tullan kanssa käytiin alkuviikosta katsastamassa mahdollista lavastusmateriaalia romuttamon tapaisessa paikassa.Vielä ei mitään mullistavaa löytöä ole lavastukseen tehty, mutta paikka itsessään on jo asian äärellä. Jotain jäynää siihen lisäksi pitäisi kuitenkin kehittää.
Hieman ihmetyttää Jyväskylän kaupungin katsomopolitiikka. Tarvitisimme AdAstran kahteen esitykseen, siis samaa katsomoa käytettäisiin kahdessa eri näytelmässä, noin sadan hengen katsomon. Alkeellinen, penkkityylinen ratkaisu toimisi hyvin. Kaikki katsomot ovat kuulemma menneet kuitenkin jalkapallolle. Miten paljon tässä kaupungissa oikein katsotaan fudista? Edustusjoukkuekin taitaa pelata, mitä, kakkosdivarissa?
Katsomoa täytyy metsästää, kuten myös keinuja.
Muutoin elämä mallillaan. Oikeastaan tuo sähköpostin toimimattomuuden havaitseminen vapautti monesta turhasta mietinnästä. Ja heti pukkasi myös sitä uutta mahdollisuutta. Ensi viikolla siis piipahtaminen Helsingissä mukavan yllätyksen merkeissä.

DO NOT TRUST ON GMAIL!!!

2008-05-14T22:08:00.004+03:00

Tekniikka pääsi yllättämään tämän jantterin nyt kyllä sata nolla! Päivän mittaan pari juttua selkiytyi, vaan alkuun täytyy purkaa hupaisempi tekniikan kanssa sattunut tapahtuma.
lltapäivällä treenasin pönttöjutun biisejä armottomalla tykityksellä kotisohvalla. Heitin Aaron neuvoman riffin nurkkaan (kun en muistanut miten se meni) ja vedin fiilis katossa omalla väännöllä vähäinenkin tukka hulmuten. Vedettyäni Pönttö sekaisin- biisin kolmannen kerran astelin kohti työhuonetta, kun jostain kuuluu hiljaista naurua. Katsastan kännykän ja kappas, puhelu käynnissä. Insenjööriskaveri meinasi kuolla nauruun, ensimmäinen kysymys oli, että oonko noin kännissä keskellä päivää. Oli taskusoitolla sitten levinnyt biisi insinööritoimiston iloksi. Jes!
Sitten tämä tapaus gmail. Oon kevään aikana ihmetellyt, kun en ole saanut vastausta useaankaan sähköpostiin. Usein nämä ovat olleet ohjaustarjouksia tai muita työhön liittyviä juttuja. Ajattelin ettei vaan ole eri tahoilla ollut aikaa vastata moisiin, ja jättänyt sikseen. Kellojen olisi pitänyt kyllä hälyttää jo aiemmin, kun jossain haussa luvattiin vastata kaikille hakijoille. Mutta ei edes, että kiitos ei. Nyt sitten tuli sauma, että kysäisempä ensi syksyksi alustavasti keskustellusta ohjauksesta, että mitä ovat ehdottamistani teksteistä mieltä, kun sieltäkään ei vastausta ole sähköisesti kuulunut. Tässä tapauksessa en omannut puhelinnumeroa, enkä koko nimeäkään, edellisessä pyydettiin kaikki yhteydenotot sähköisenä. Kiertotietä sain sitten sähköpostin, että ei ole tullut mun viestit perille ja viime viikolla olivat sitten valinneet syksyksi ohjaajan. Ajattelivat että olen sen vartaa kiireinen, etten ole ollut siksi yhteydessä. Tästä tajusin sitten ruveta tarkastelemaan aiempia tarjouksia, ja ylläri ylläri, eivät ole tarjoukset edes menneet perille!
Ensivitutus oli aika suurta. Nyt sitä miettii jo positiivisiakin asioita, kuten muita mahdollisuuksia mitä eteen saattaisi jostain putkahtaa. Ja niin, kyllä syksyllä ihmeteltävää riittää täällä kotonakin. Toivottavasti.
Jonkin tutkimuksen mukaan tietotekniikan hyvät puolet peittoaa huonot vasta vuonna 2015. En epäile hetkeäkään.

tunnelmia

2008-05-13T21:53:00.004+03:00

Enpä ole liiemmälti ehtinyt tätä blogia viime aikoina päivittää. Viikot menee kuin hiidenhirvien siivittäminä, päivistä puhumattakaan. Happimyrkytyksen alkushokista alkaa pikkuhiljaa toipumaan, vaikka jokailtainen ulkoilma tuppaakin välillä väsyttämään.
Jokakeväinen urheiluinnostuskin on taas iskenyt. Aamuisin aamulenkit piristävät kummasti mieltä, joka vaihtelee harjoituksesta toiseen; välillä se on luottavainen, välillä miettii riman korkeutta, että helpommallakin sitä olisi taas päässyt. Sitten taas jo nauttiikin pienistä yksityiskohdista, yhdessä olosta, kaikesta siitä miksi tätä duunia tekee.
Ohjausten lisäksi tehdään Teatterikoneelle Pönttöjuttua, jossa pitkästä aikaa pääsee näyttelemään. Vaikka viime kesänä Jäniksen vuodessa lavalla heiluinkin, on tämä siinä mielessä mielekästä ettei joudu ohjaamaan itseään. Terävän Mika hoitaa sen puolen, kuten kässärinkin. Me muut pönttöillään, ja mun pitäisi huomiseksi vielä terävöittää pari biisiä, jotka Aaro juttuun sävelsi. Jepu, kitaran soittaminen on aina ollut minulle terapeuttista rämpyttelyä. Nyt oikeastaan ensimmäinen kerta sitten rippikoululeirien isos-ajan, kun pitäisi sinne päin julkisesti rämpytellä. Pikkuhiljaa se siitä vääntyy, ja Aaro sitäpaitsi vetää kesän esitykset ja meikä hyppää vasta syksyllä mukaan keikoille. Hyvä niin.

Ohessa parit kuvat Elmon treeneistä.

isoja asioita

2008-05-05T11:44:00.003+03:00

Taas mennään maanantaita. Vesisateen uhka väijyy muutaman loistavan päivän päätteeksi. Paluuta arkeen, jos tämä nyt sellaista on.
Vapun jälkeinen elämä mennyt töitten osalta lähinnä Elmon bänditreeneissä. Jere piipahti pari päivää opettamassa biisit ja sovittamassa ne kohdilleen. Tiukka treenaaminen bändillä vielä edessä, että kokonaisuus pysyy kasassa. Mutta erittäin hionot musat tähän juttuun Jere on tehnyt!
Tästä päivästä eteenpäin treenejä on sitten kiihtyvällä vauhdilla aina heinäkuun loppuun asti. Muutama vapaapäivä välissä, kuten tämän viikon sunnuntainen äitienpäivä. Lisäksi about kesäkuun puolessa välissä ennustettu esikoisen syntymä saattaa aiheuttaa muutaman päivän tauon(!) Ainakin tämän ohjaajan ajatukset leijailevat fyysisestä sijainnista riippumatta silloin uusilla mailla. No niin, nyt on "muffinssi" julkistettu tässäkin blogissa! Joku Juoksuhaudan kaveri hieman jo vitsailikin, että jo ennen syntymää laitetaan lapsen syyksi, jos isä tulee olemaan harjoituksissa "hieman väsynyt".
Mutta asialliset hommat hoidetaan. Kummankin jutun runko yritetään tehdä valmiiksi nyt toukokuussa. Heinäkuu on sitten Jouksuhaudan aikaa pelkästään, ja silloin purkitetaan se. Nyt nautitaan ulkotreeneistä, vesisateesta, lätkäkisoista, rauhasta juoda kahvikupponen, lenkeistä koiran kanssa ja kaikesta perusväännöstä. Kohta se on erilaista sekin. Kait.

Jo joutui armas aikaa..

2008-04-28T10:50:00.001+03:00

.. ja kesäteatteri iloinen.

tuutorointia

2008-04-28T10:25:00.003+03:00

Vappuviikon maanantaiaamu. Hyvin nukutun yön jälkeen ajatus on hieman kirkkaampi mitä viikonlopun ulkotreenit antoivat odottaa.
Lauantaina vedettiin Elmosta reilun kolmen tunnin treenit, ei vielä oikeassa esitystilassa, mutta ulkona kuitenkin. Kuunneltiin biisien demoversiot niille ajatelluissa kohdissa ja muuten kahlattiin läpi. Perinteinen ahdistus ulossiirtymisestä johtuen vaivasi koko viikonlopun. Kohtausten toimimattomuus, tarinan kepeys, esityksen pituus ja huoli esiintyjien tajusta jutun suhteen riipi mieltä. Siis huoli siitä etten ole osannut olla tarpeeksi selkeä linjauksissa ja neuvoissa esityksen rytmin, atmosfäärin ja oikein minkään suhteen. Itse kun menee vielä täpöillä fiiliksillä mukana, ei välttämättä näe oikeita asioita, vaan yrittää tunkea juttuun kaikkea ja koko ajan. Ainakin tältä tuntui treenien jälkeen. Että mitähän sitä nyt taas oikein yrittää. Joku paska maalaiskomedia vaan takataskusta, parin kuukauden treenit ja homma on purkissa. Ja siellä kaikilla oli niin muukaavaaa...
Mutta yksi treenitön päivä jeesasi taas hyvin, eivätkä tämän viikon vähäiset treenit ole pahasta. Kaipaa hengitystä tämä ohjaaja, ehkä juttukin. Yöllä näin unen, jossa kaksi entistä opettajaani hiillosti talven ja kevään ohjauksista motiiveja, hankilökohtaista suhdetta ja kaikkea perussäätöä. Huomasin olevani hieman solmussa ja liiallisessa buustissa voidakseni järkevästi ohjata. Ruikutukseni siitä, että kyllä paria neljää ihmistä on helpompi ohjata kuin parikymmentä ja vieläpä eri ryhmissä ei jeesannut. Keskustelu päättyi hienoiseen sekavuustilaan, mutta Momoa kehotettiin viemään jonnekin festareille. En innostunut lämmittämisestä tähän paikkaan. Lähdin kuitenkin tämän toisen Freudin pyynnöstä hänen matkaansa. Automatka oli hiljainen. Saavuttiin golfkentälle. Kaveri golfasi muutamat lyönnit minun katsellessa. Sitten ainoa kommentti pitkään aikaan. "Loppujen lopuksi on kyse vain siitä, miten sen palasen saa siihen reikään sovitettua."
Asiaa.

toivoa täynnä

2008-04-24T10:55:00.003+03:00

Alla tänä päivänä ilmestynyt kolumni. Tämmöiset lehtijutut on hieman ristiriitaisia. (Olenkohan avautunut tästä jo viime kolumnin kohdalla? No kuitenkin..) Toisaalta viimeiset pari tekstiä on tullut kyhättyä nopealla aikataululla, omasta papereiden hukkaamisesta johtuen. Siis olet luvannut kolumnin tietylle viikolle, muttet sitten muistakaan sitä kun vasta toimituksen muistutettua asiasta. Sitten revit jostain sen parituntisen ja raavit jutun kasaan. Nasevampia tekstejä varten pitäisi kuitenkin käyttää hieman enemmän aikaa aiheen kehittelyyn ja kypsyttelyyn, vaikka sen sitten lopulta kirjoittaisikin lyhyessä tuokiossa.
Toisaalta sitten tällaiset nopealla temmolla tehdyt tekstit ovat mukavia välipaloja suurempien töiden lomassa. Semmoisia settejä, joissa pääsee tekstin käsittelyssä lyhyessä ajassa alusta loppuun ja se on sitten siinä. Ei tarviste hinkata uudelleen ja uudelleen, muutelleen kokonaisuuden palasia, kuten esityksen tekstejä tehdessä.
Eilen päästiin Elmossa siihen pisteeseen, että kaikki kohtaukset on nyt kahlattu vähintään yhdesti. Eräänlainen maali tämäkin. Yhdet sisäharjoitukset jäljellä. Pari kohtausta tulee muuttumaan, mutta pääpiirteittäin teksti pysynee tällä kertaa yllättävänkin samana. Lyhentynyt se toki on.
Kusturicaa tullut katseltua ja joitain vaikutteita sieltä esitykseen eksyykin. Mukava treenien alkuviikko takana, rajoittamaton ja paineeton.
Tänään pönttöjuttua ja ehkä YTn Kertomus sokeudesta. Huomenna Juoksuhautaa, jonka esityspaikkaan tehtiin eilen lavastusmietteinen retki. Lauantaina sitten taas Elmoa. Ja saunaa. Sunnuntaina sitten unta.

Muuttuva palapeli

2008-04-24T10:54:00.000+03:00

Aika ajoin sitä pysähtyy miettimään mennyttä elämää ja sitä miten nykyiseen elämäntilanteeseen on päätynyt. Sitäpä sitten sopiikin mietiskellä.
Alan pikkuhiljaa kallistua kokonaispoliittisessa elämäratkaisussa ajautumisteorian puolelle. Ei ole mahdollista suunnitella elämää etukäteen ja toteuttaa sitä kuin jotakin ennalta käsikirjoitettua näytelmää. Sitä paitsi teatterissakin käsikirjoitus harvemmin on Jumalan sanaa, sen ainakin pitäisi olla ennemminkin pelikamaa. Ellei sitten satu tekemään sellaisten tosikkojen (tosin hienon kirjailijan) kuten Edgar Albeen tekstejä. Hän on vapauttavasti todennut tuotoksistaan, että kyllähän niitä tulkita saa, kunhan vain tulee samaan johtopäätökseen kuin hän.
Joskus parinkympin hujakoilla elämästä vallitsi sellainen kuva, että se on hallinnassa. Että kaikki menee, kuten pitääkin. Että kunhan tästä ja tästä ovesta käyn, niin päädyn tuonne ja tuonne. Kaipa se joillain niin meneekin, mutta useimmissa tapauksissa elämä näyttää tuoneen eteen suuren kasan yllätyksiä; fiiliksiä, että hei, en minä tätä tilannut!
Elämä on täynnä yllätyksiä, jotka usein alkuun tuntuvat pettymyksiltä. Varsinkin jos on tavoitellut jotain minkä eteen on tehnyt kovasti töitä, eikä oma haavekuva toteudukaan. Hyvänä esimerkkinä koulujen pääsykokeet, jotka useilla on kohta edessä. Elämän voi kuitenkin kaiken pakertamisen välissä yrittää nähdä kokonaisuudessaan leikkinä, luovana touhua. Sellaisena ettei sitä edes pitäne liikaa kahlita.
Luovuuden ja raikkaan uudesta nauttimisen ilon säilyttäminen elämässä ei ole helppoa. Tämän tietävät kaikki, jotka itseään aikuisiksi kutsuvat. Luovuuden suomenkielinen perusmuoto luovuus, osuu kuitenkin asian ytimeen ja lujaa. Kyseessähän on kaksiosainen sana, joka sisältää jotain hyvin oleellista luopumisesta ja uudesta.
”Kill your darlings” on yleinen fraasi dramaturgeilla, siis palojen järjestäjillä, rakenteiden hahmottajilla. Juuri ne tärkeimmät, rakkaimmat, ne lauseet, ihmiset ja ilmiöt, joihin suhtaudumme suurimmalla intohimolla, tulisi luovassa työssä väistää. Muuten jäädään tuleen makaamaan ja toistamaan itseään. Oman elämänsä suunnittelussa, jokainen toimii kuin dramaturgi. Sen, miten elämänsä juonii eteenpäin, soisi olevan jokaisen omissa käsissä. Ei ulkopuolelta tulevien odotusten, paineitten, historiallisten taakkojen, ei kenenkään muun käsissä.
Silti sitä joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että kuitenkin sitä on ainakin puoliksi muiden ihmisten käsissä. Muilla on valta ohjailla myös minun elämääni, halusin tai en. Se tekee elämästä vaarallista, koska kokonaispalapelissä voi jonkin rattijuopon pieni siirto aiheuttaa moneen pieneen palaseen suuren särön. Elämäänsä jatkavien kohdalla edessä on valinta katkeruudesta tai anteeksiannosta. Miten voi antaa anteeksi jotain, missä joko suoraan tai välillisesti kokee sellaista vääryyttä, mitä ei missään tapauksessa ole tilannut? Vai onko pakko edes antaa anteeksi? En minä tiedä, kysyn vain.
Joka tapauksessa maailma näyttäytyy usein järjettömänä paikkana; asioita tapahtuu ilman että niille löytyy selvää syytä. Joskus järjettömyys voi kuitenkin olla positiivinen asia. Ei tarvitse yrittää kahlita toimimistaan, koska sitä ei kuitenkaan voi tehdä, tai sillä ei ainakaan saa mitään hyvää aikaan.
Pelko estää etenemästä. Sitä vastaan pitäisi kaikkien taistella, vaikka se pelottaakin. Luopuminen omasta tiestä, siitä suunnitellusta, hallitusta, turvallisesta ympyrästä, voi johtaa johonkin uuteen. Täytynee vain ajautua seuraavaan haasteeseen ja kenties epäonnistumiseen. Nauttia samalla keväästä ja toivoa, että seuraava siirto on vuorostaan suopea ja onnellinen.

alkuun päästy

2008-04-21T10:26:00.003+03:00

Viimeinen kokonainen viikko sisäharjoituksista alkamassa. Harjoitukset edenneet aikatauluissa ja mieli on vielä levollinen ja innostunut.
Elmoon saatiin vihdoin virallisetkin oikeudet, kun kirjailijan leski antoi siunaukensa harjoitusversiolle. Paria hahmoa ja kohtausta lukuunottamatta tämä harjoituksissa käytetty neljäs versio on ollut yllättävän toimiva. Harjoitusten ensimmäinen kolmannes on muutenkin leikkimistä ja esityksen suhteen vapaampaa hakemista. Tämä on vapauttanut kehimään mukaan mielenkiintoisia elementtejä, jotka luultavasti pysyvät mukana loppuun asti.
Tällä viikolla tulee myös musiikit mukaan kuvioihin sillä tasolla, että päästään kuuntelemaan Jeren tuotoksia. Ensi viikolla sitten käydään niiden kimppuun toden teolla, kun itse tekijä tulee pyöräyttämään bänditreenit käyntiin.
Juoksuhautaa pyöritellään vielä kerran viikossa- tyyliin. Toukokuu siitäkin tiukkaa tekemistä, samalla kun Koneen Pönttöjuttua pistetään purkkiin.
Kiirettä kohenevalla tahdilla, mutta en valita; mmmmukavaa aikaa!

arkisia asioita

2008-04-06T10:45:00.003+03:00

Sunnuntaiaamu. Pari kuppia hyvää mausteista kahvia jo kuivuneen ruisleivän kera. Päivän lehti. Ulkona kevät, sateista ja puhdistavaa. Koiran tassuista kiva määrä kuraa suihkuhuoneen lattialle. Märän koiran tuoksua, ulkona tuoksuu kevät. Ikkunasta näkyy puisia taloja, satunnaisesti ihmisiä liikkeellä, olkkarin huoneen seinä jytisee silloin tällöin, kun veskari on yllätetty ja kuti iskeytyy meidän seinään pihan perällä olevasta pallokentästä.
Arkisia toimia ja ääniä. Niitä on viime aikoina tullut mietittyä ja harrastettua. Molemmat käsillä olevat ohjaukset ovat jollain muotoa arkisuuden puolustuspuheita. Elmon tragedia syntyy arjen tavoittelusta mahdottomassa roolissa. Matti Virtanen taas haluaa arjen takaisin ja ajautuu mahdottomaan yritykseen hankkia omakotitalo ja perhe takaisin. Sisaresityksiä näistäkin tullee, kuten viime kesän jutuistakin. Käsiteltävät teemat ajautuvat molemmissa samoille linjoille, arkisuuteen, haluun nauttia yksinkertaisista asioista, huomata ne ympärillään kaiken muun hysterian keskellä. Yritys hetkeen.
Tänään voisi käydä katsastamassa viimeisimmän version Jäniksen vuodesta, pikkaisen urheilua ja lueskelua. Jostain syystä tulevat jutut on nyt yhden ohjauksettoman päivän jälkeen pyörineet päässä. Semmoiset proggikset, joiden toteutuksen aika on ehkä parin vuoden päästä. Tällainen haaveilu ja esitysten miettiminen ilman konkretiaa on välistä todella vapauttavaa. Ei aikatauluja, ei tavoitteita, vain ajatuksia.

huhtikuuta

2008-04-03T09:05:00.005+03:00

Elmon ensimmäiset treenit ovat takana, kevät vähintään ovella ja sen mukainen innostus töissä. Lumperon näytelmän suhteen odotukset ovat näin alkuun pääsyn jälkeen korkealla. Ohjauksesta tullee raikkain mitä pitkään aikaan, ehkä koskaan olen tehnyt. Teksti antaa vapauksia muokata esityksestä biisin, joka rokkaa kovaa ja korkealta, ja jää toivottavasti katsojien mieleen soimaan energiaa antavana, vaikkakin myös kysymyksiä herättävänä.
Elmo itsessään on äärimmäisen ristiriitainen persoona. Syvällinen, ehkä huvittavaan asti, ajattelija, joka kaipaa elämään tyyneyttä ja kauneutta, tuntee itsensä vanhaksi nuorten keskellä. Mutta samalla hän on ADHD kaveri, joka intoutuu tuon tuostakin viettien vietäviksi. Hahmon ajatusmaailman selkeyttämisessä riittää vielä paljon hommaa. Vaikka onhan tässä aikaa vääntää. Lumperolle on muuten avattu oma blogi, joka löytyy täältä http://www.teatterilumpero.blogspot.com/
Juoksuhaudantien ensimmäiset varsinaiset harjoitukset huomenna. Edelleen mukaan kaivataan miespuolista voimaa, muutoin ryhmä alkaa olla kasassa ja homma saadaan kunnolla käyntiin.
Teatterikoneen kanssa harjoitellaan parin kuukauden aikana lähinnä syksyllä esitettävää lapsille suunnattua juttua. Pääsee välistä taas itsekin näyttämölle ja saa kosketuspintaa olennaiseen.

kevään korvalla vielä kerran talven tunnelmia

2008-03-28T10:09:00.005+02:00

Muutamien kuvien kautta tätä talvea purkkiin. Kuvien käyttö on jostain syystä tässä taas hetkittäin pelkäksi valitusboksiksi muotoutuneessa "työpaiväkirjassa" ollut liian vähäistä.

Tänään Juoksuhaudan lukuharjoitukset. Viikon flunssa poiki sitten korvatulehduksen, johon hain eilen lekurilta troppia. Luulin tämänlaisten vaivojen olevan jo meikäläisen ikäisiltä ohi, mutta ei ilmeisesti. Ei muuten sattunut se kiikari, joka korvaan tungetaan yhtään niin paljon kuin lapsena. Mistähän johtunee..

2008-03-28T09:50:00.002+02:00

"Mielipuolisin laji on ampumahiihto.Sitä ei ylittäisi kuin ampumapaini."

2008-03-26T22:39:00.003+02:00

Aina se yllättää miten elävää hommaa tämä teatterin tekeminen lopulta on. Monasti kun tekstin kanssa tuskailee ja omassa päässä pyörittelee kuvioita ja hahmotelmia, toiveita, pelkoja, ennakkoluuloja ja ties mitä, saattaa yhdet harjoitukset avata uusia maailmoja. Kuten tänään otettu ensimmäinen Elmon puffikuva.
Homma lähti taas kunnolla käyntiin hieman ehkä kyseleväntuntuisen lukutreenin jälkeen. Ryhmästä puskee hyvää vibaa. Kuvassa herra Elmo.

buuttausta

2008-03-26T09:35:00.004+02:00

Pääsiäinen jo takana. Elmon neljäs versio tulostettu ja luettu näyttelijöiden kanssa. Perjantaina Juoksuhaudan luku.
Tällälailla viikon verran pirunmoisessa flunssassa työskennelleenä sitä miettii, että kuka helevetti on keksinyt, että romaaneja tulee siirtää näyttämölle? Toisaalta tämän on tiennyt urakkaan lähtiessä, että mitään helppoja kakkuja ei ole tiedossa. Vaan siinäpä niiden mielekkyys piileekin. Tiukka rupeama tästä tulee, vaan turhaahan siitä on valittaa. Asioita eteenpäin vaan, ehkä hieman omaa vaatimustasoa hölläten, niin rentous ja parempi meininki ja jälki löytynee helpommin.
Elmosta täytyy vielä lyhentää paljon tekstiä. Semmoinen versio käsissä, että asiat rupeavat olemaan siinä, mutta repliikit vielä suureksi osaksi toimimattomia, liian pitkiä näytelijöiden kantaa. Vieläkin on sellainen kutina, että pitäisi koko juttu kirjoittaa kertaalleen. Siihen ei vain nyt ole aikaa, ja tänään jo seuraavat treenit, joten näillä mennään. Kuukausi keretään sisällä harjoitella. Siinä ajassa tarkoitus käydä kaikki kohtaukset läpi, käydä niiden sisältö läpi ja tarkentaa dialogi. Sitten ulos Lumperon rantaan remuamaan. Tässä muuten yksi video, joka ensimmäisissä hahmotelmissa kirvoitti Elmon esityksellistä suuntaa: http://www.youtube.com/watch?v=JFaW2Whpw1Q.Varsinkin tossa Vaaranmaan lopussa on meininkiä ja energiaa, jota Elmon kaarti voi tavoitella.
Avain eli Asa ei kuitenkaan tee tähän juttuun musaa. Ne tekee Ijäksen Jere; http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=201502707.
Vaikka nyt on kiireineinen kuin muurahaispesä, loppuu tämäkin härdelli oikestaan ennen kuin sitä ehtii sen kummemmin ihmetellä. Tulee heinäkuu ja jutut on kasassa, ja on aika suunnata uusiin vääntöihin. Mihin, siitä ei vielä ole varmuutta. Muutamia suunnitelmia on tullut eteen ja ne jyskyttää takaraivossa omalla painollaan. Pidempikestoista proggistahan tässä on jotenkin luokseen kutsunut ja sellainen mahdollisuus kenties näköpiirissä siintääkin. Nuorten teatterikatselmus liittyy siihen jollain lailla. Meni muuten oikein purkkiin se, ehkä myöhemmin siitä avautumista.
Mutta nyt, koitahan poika nauttia näistä käsillä olevista ohjauksista, tästä illasta.

2008-03-13T13:24:00.002+02:00

Tänään Elmon ensimmäinen tapaaminen. Tekstin toinen versio rupeaa olemaan kasassa, ja ensi viikko on tiukkaa rutistusta kolmannen kanssa. Taas on syttynyt into siihenkin tekstiin. Välillä meinasi dramatisoinnin lainalaisuudet tökkiä; sehän on kuitenkin tämä dramatisoiminen enemmän laskelmointia ja rakenteiden hahmottamista kuin luovaa assosiointia. Vaikka kolmas versio tullee taas olemaan enemmän vapauksia ottavaa. Tietyillä rajauksilla nyt mennään ja teemat ovat hahmottuneet, nyt pitää vielä puristaa henki, tiivistää dialogi toimivammaksi. Ja niin, tämän illan jälkeen näkee jo roolituksen suuntaa. Mukavaa nähdä tyyppejä.
Viikonloppuna teatterikatselmus. Sen tiimoilta nyt ei mitään kummempaa uutta. Kaukolampi ja Olkkonen tulevat huomenna ja suunnataan kohti Karstulaa, metsiä, mökkejä, teatteritiloja. Sunnuntaina tästä viisaampi.
Juoksuhautaa aletaan vääntämään suurehkolla poukalla. Ekassa illassa paikalla oli 15 tyyppiä, ja vieläkin mukaan mahtuu, varsinkin miespuolisia intoilijoita. Sekin palapeli alkaa valmistua kasattavaksi.
Paljon on tälle keväälle siis hommia tiedossa. Semmoinen maratonasenne päällä, että nyt yrittää säästellä voimia, herkistellä ennen starttia ja sitten puristaa itsestään ja jutuista kaiken irti. Uusi työhuone, tai oikestaan mulla mitään huonetta ennen oo ollutkaan, jeesaa arjen jakamista työskentelyyn ja muuhun olemiseen. Uusi kämppä johon muutettiin tuntuu hyvältä. Lunta satelee, autolla ajamisen kilometrejä kertyy viime vuoteen n. kolkytviisituhatta. Ja se radio ei edelleenkään toimi.
Aika menee ajellessa ja valmistellessa, välillä lapsia opettaen, juttuja esivalmistellen. Hieman paineista, odottavaa, mutta mukavaa aikaa.

2008-03-06T09:47:00.002+02:00

Jahas, jahas. Taas ollaan käännekohtien ajassa. Talven esitykset hyrräävät käynnissä ja katse on kohti tulevaa, kesän koitoksia. Vielä hetken saa kuitenkin tempoa mustissa, pölyisissä saleissa ennen kuin ulos uskallaudutaan.
Ensi viikon viikonloppuna pidetään nuorten teatterikatselmus, joka luonnollisesti näin ensimmäisellä kerralla hakee vielä muotoaan. Joitain ryhmiä peruu, jotkut eivät ehdi saada esitystään valmiiksi. Normaalia toimintaa näissä hommissa, kait. Tilaisuus on kuitenkin hyvä päätös taas tälle talvikaudelle, ja omalta kohdalta Momon esitykselle.
Oprin ensi-illan jälkeen vedin hieman henkeä käyden Telakalla katsastamassa Tampereen Fantomin. Vaikka viimeinen esitys venyikin liki nelituntiseksi, antoi vaeltava esitys paljon hyvää. Vaikka ympäröivän maailman havainnoinnin laajentumisen kysely yleisöltä tuntui jotenkin turhalta, laajenti kokemus jollain tapaa myös omaa katsontaa. Pitkät, pitkät kohtaukset antoivat taas tilaa oman työn läpikäymiseen. Esitys oli selvästi ryhmänsä näköinen, ja se jos mikä on aina plussaa. Ryhmä jossa kukaan ei ole huono eikä hyvä, ryhmä, jonka harjoituksista kaikki lähtevät luovuutta ihkuen kotiin palatakseen ideoineen seuraaviin. Ryhmä, joka on yhtä yleisön kanssa. Ryhmä joka rohkenee olla naivi, rohkenee upota paatokseen, rohkenee mennä sinne missä jokin sanoo, ettei tänne missään mielessä pidä tulla, mennä Nokia- missoon, häpeään, kollektiiiviseen häpeään, tunteeseen, joka riivaa niin montaa, niin usein. Eikä harvoin teatterissa.
Tänään on AdAstran Juoksuhaudan näyttelijöiden valintatilaisuus. Eräänlainen ensi-ilta ohjaajalle, kun näkee tulevaa ryhmää. Luvassa tutustumista, joitain harjoitteita, ei vielä Hotakaista.

2008-02-29T09:50:00.001+02:00

2008-02-29T09:36:00.002+02:00

tunnelmia

2008-02-22T11:49:00.002+02:00

Lunta sataa hiljaksiin. Kohta koiran kanssa pienelle hiihtolenkille, sitten uimaan ja valmistautumista iltaan. Ensi-iltapäivät ovat nykyään vähän samanmoisia kuin joulut pienenä; mukava jännitys illasta kutisee mahan pohjassa ja yrittää keksiä kaikennäköistä toimintaa, että aika kuluisi nopeammin.
Eilinen kenraali sujui sen suuremmitta kämmittä. Pari vaihtoa muutin vielä turvallisemminksi, siis oikeasti turvallisemmiksi, eli enemmän valoa ettei mummot enää toistamiseen kaatuile pimeässä. Luullakseni toimivat näin myös kokonaisuuden kannalta paremmin, ovat hitusen nopeampia ja täten esityksen rytmi säilyy.
Tulipahan tehtyä tämäkin Opri. Aikamoista taistoa itsensä kanssa koko harjoitusjakson esityksen motiiveista ja varsinkin minun suhteesta tekstiin. Nyt ainakin tietää mihin ryhtyy, jos vielä samantyyppiseen materiaaliin tarttuu. Turhaa kitistä matkan varrella, jos on haasteen ottanut vastaan.
Nyt tuntuu tämän jutun suhteen hyvältä. Muutama näyttelijä on kehittynyt valtavasti syyskuussa alkaneen matkan varrella. se on parasta antia, kun näkee, että tyypit ylittävät itsensä, nauttivat esiintymisestä, nauttivat pelaamisesta toisten lavalla haahuilevien sekä yleisössä istuvien kanssa. Aika rauhassa voinee tänään hengitellä katsomossa. Ainakin vielä siltä tuntuu, vaan odotahan vaan kun ilta saa.

Taas on ensi-ilta käsillä

2008-02-20T00:41:00.003+02:00

Huomenna keskiviikkona viimeinen läpimeno ennen kenraalia ja perjantain ensi-iltaa. Tähän juttuun ei ole tulossa mitään radikaaleja muutoksia viimeisellä viikolla, kuten Momoon pari viikkoa sitten. Loppuun on kyllä kokeiltu niin Sielun veljien Karjalan kunnailla biisiä kuin Pohjannaulan Karjala-aiheisia vääntöjäkin. Mutta nyt mennään musiikillisesti Henry Theelin tahdissa ja monessa kohdassa kuten lopussa -- musiikitta. Nyt ei jaksa väkisin tunkea esitykseen mitään sen perinteisestä hengestä hirvittävästi poikkeavaa. Varsinkin kun tiedostaa katsojakunnan ikäjakauman ja heidän odotukset esitykseltä. Ohjaus itsessään jo revittelee sen mitä teksti tilaa antaa.
Käsittämättömän paljon on muuten jo nyt varattu lippuja tähän Opriin, lähes tuhat(!). Monet järjestöt tuntuvat roudaavan porukkaa juuri tällaisten esitysten kimppuun. Ja mikäs siinä, hyvä että johonkin.
Aamut menee kesäjuttuja suunnitellen. Pari viime aamua Juoksuhaudan pyörteissä. Tänään tuli muuten kenttäkokemusta aiheeseen, kun käytiin pankissa hakemassa pienoinen laina asumisoikeusasuntoa varten. Juuri ennen pankkiin menemistä olin fiilistellyt Juoksuhaudan kohtausta, jossa innokas ensiasuntoa ostava pariskunta puhutaan "avainasiakkaiksi" ja avainasiakkaillehan ilmaista ovat luottokortit, lasten syntymäpäivät ja siellä ilmainen lasten hoito, jotta vanhemmat saavat aikaa shoppailuun.. jne.
No, "avainasiakkaitahan" meistäkin leivottiin. Toivoa vain sopii ettei korot hypi silmissä kuten Juoksuhaudan nuorella pariskunnalla.
Nyt täytyy yrittää nauttia talven juttujen purkittamisesta nämä muutama päivää. Tämän viikon jälkeen ei melkeimpä kuukauteen ole varsinaisia ohjauksia, mitä nyt lasten kerhoa parina päivänä viikossa ja kesäteattereiden aloitussessiot maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Muuten muuttamista ja kirjoittamista, kevään ja kesän odotusta.

2008-02-15T12:41:00.002+02:00

Vaihteeksi Kämärin kyläkoululla. Elmon ensimmäinen versio seinällä, valmiina merkittäväksi, ammuttavaksi, sotkettavaksi, roskakoriin heitettäväksi. Samaisessa huoneessa Telakan taannoisen Ruotsalaisen kesäyön lavasteita, Elviksen , Topi Sorsakosken ja Matin sekä Tepon levyjen kansia. Vanhasta koulusta muistuttaa taulu Kanasta ja sen mekanismista. Henry Theel vetää kuin viimeistä päivää. Tästä ei työskentelypaikka parane!
Viikonloppu pitäisi keskittyä Elmoon. Huomenna tosin Oprin tekninen läpimeno päiväsaikaan. Mukava rentous alkaa löytyä siihenkin esitykseen. Viikko aikaa ensi-iltaan, viisi läpimenoa ja tarvittaessa vielä jotkin treenit, sitten purkissa olkoon hän. Paljolti tämän näytelmän ohjaaminen herätti kysymyksiä, ehkä myös joitain vastauksia, ehkä.
Nyt kuitenkin Elmoa viikonloppu, välissä yhdet treenit ja urheilua silloin tällöin. Aurinko paistaa ja tilaa on.

2008-02-12T09:34:00.000+02:00

Eilen oli ensimmäinen läpimeno Oprista. Pikkuisen ylienerginen veto, joka puuroutui välillä omaan paahtamiseensa, mutta ehdottomasti ollaan jo hyvällä suunnalla. Tänään hiotaan joitain kohtia toimivimmiksi ja huomenna koitetaan uudestaan läpi. Kyllä tästä juttu tulee.
Nyt pitäisi kirjoittaa käsiohjelmateksti. Ehkäpä vaikein ikinä kirjoittamistani, voipa olla etten rustaa mitään. Käsiohjelman kun tulisi olla jonkinlainen portti esitykseen, ehkä jopa kielioppikirjanen, jolla esitystä pääsisi tulkitsemaan, herättäisi aiheeseen liittyvälle taajuudelle. Tätä esitystä kun kuka tahansa pystyy seuraamaan, niin mitään osviittaa ei tarvitisi heittää. Ja ohjaajien kiittelyt omissa puheenvuoroissaan tuntuvat aina jotenkin naurettavilta.
Kerta kerran jälkeen ohjaajan tekstin kirjoittaminen tuntuu vaikeammalta. Momoon raapustin aamusta ennen painoon menoa pienen tekstin ajasta ja pysähtymisestä. Sielläkin yksi sana mietityttää päivittäin, miksen käyttänyt toimimisen sijaan sanaa suorittaminen.. Ohjaajan kädenjäljen pitäisi näkyä näyttämöllä, ei sanoina paperilla. Täytyy nyt miettiä tämä Opri tarkkaan.
Keskisuomalainen ei jaksanut Momoa käydä arvostelemassa, vaikka eittämättä esityksessä on sisältöä enemmän kuin näitten alueiden arvioiduissa farsseissa yhteensä. Mutta sehän ei taida kulttuuritoimituksessa painaa. Paikallislehden kritiikki löytyy vielä hetken täältä www.sampolehti.fi.
Myös samaisen lehden yleisönosastolla on kiitelty Momoa tärkeästä ja ajankohtaisesta "lahjasta". Eikä suotta, juttu toimii hyvin. Kävin katsomassa kolmannen vedon ja esiintyjät olivat kehittyneet kummasti, pelaaminen yleisön kanssa oli luontevampaa ja esiintymisen nautinto kasvanut. Väistämättä tämä näkyy yhä paranevana esityksenä.

Haalarihommia

2008-02-06T22:42:00.000+02:00

Olen parina päivänä mennyt teatterille reilusti ennen harjoitusten alkua. Ensimmäisenä kertana syynä oli lasten kerhon, jonka piti alkaa iltapäivällä. Osin huonon ilmoittelun, osin kulkuesteiden takia kerho ei kuitenkaan alkanut, ainakaan vielä tällä viikolla. Ensi maanantaina yritetään uudestaan.
Iltapäivät on sitten tullut kirjoitettua Elmoa. Haalarivaiheessa mennään vieläkin. Nyt rupeaa olemaan teksti kasassa siten, että varsinainen dramatisointi voi alkaa. Alkusolu, haju jutun atmosfääristä on olemassa. Näin nopealla aikataululla tekstistä tulee eittämättä ohjaussuunnitelma, joskin se näyttämölle siirtyessä takuulla vielä muuttuu. Juhani Peltonen on mielenkiintoinen suo johon upota. Koko ajan törmää polkuihin, joita voisi lähteä seuraamaan. Virtoihin, teemoihin, jotka ovat kaikkea muuta kuin pieniä. Oikestaan ihme, etteivät tekstit ole juurikaan teatteriin löytäneet. Paitsi tämä Elmo aina silloin tällöin. Mutta siis, tällä ajalla mikä käytettävissä on, yritetään hakea meidän Elmoon henki, mikä kuittaa Peltosen ajatukset, ja vastaa samalla kysymykseen miksi juuri se, miksi juuri meille, miksi juuri nyt. Maasto on runsasta, ja lukemista riittää. Kohta pitää tehdä päätöksiä linjasta.
Illat menee Opria ohjatessa. Silloin tällöin löytyy jokin uusi juttu, joka muistuttaa flow-tunteesta, siitä mistä teatterissa eniten nauttii. Vaan aika paljon on semmoista perusvääntöä, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Eihän Oprin teksti nyt hirveästi liikkumatilaa anna, pitäisi kait osata nauttia tällaisestakin työstä. Mutta sitä tunnetta kaipaa, että tehtäisiin esitystä, joka olisi uusi, jossa olisi riski, jossa kaikki tietäisivät miksi se tehtään. Tänään yksi toimittaja kysyi, mitä olen jutusta oppinut. Pitkä hiljaisuus. Niin, varmasti paljon, vielä sitä ei vain oikein näe. Haalarihommissa, vailla minkäänlaista romantisointia menee nyt tämä touhu.
Huomenna aamusta viisaudenhampaan leikkaus. Toivottavasti onnistuu, ollut sen vertaa sitä flunssaa, ettei varmuutta toimenpiteen hoidosta ole. Ei kyllä sitten pätkän vertaa kiinnostaisi uudestaan ruveta odottamaan aikaa.

ensi-illan jälkeen koittaa loppusuora

2008-02-05T16:49:00.000+02:00

Tiistaita mennään. Momon ensi-ilta ja toinen esitys takana. Itse en päässyt kun perjantain ensi-iltaan, koska Kankaanpään kanssa meni puiminen sunnuntaille. Esitys toimii hienosti. Viime hetkillä muutettu kertojan asema yleisön joukossa toimii hyvin. Muutenkin juttu löysi rytminsä, joka on muuten yllättävänkin verkkainen, vasta viime hetkillä. Mutta hieno ryhmä, hieno energia ja asenne tekijöillä, hieno esitys.
Oprin kimpussa hääritään nyt. Eilen ensimmäisen puoliajan kipukohtia, tänään toisen puoliskon. Porukkaa jonkin verran kipeänä. Itselläkin pieni räkätauti, muttei mitään kuumeilua kuitenkaan. Kummasti helpompaa muuten ohjaaminen, kun samana päivänä vetää vain yhden jutun treenejä. Viime viikolla oltiin aika väsyksissä, kuten yleensäkin ensi-iltaviikolla, mutta nyt taas puhdistuneempi olo. Terveyttä vain toivotaan.
Momosta ihmetyttää hieman, eikö Keskisuomalaista kiinnosta käydä esitystä kritisoimassa. Vielä ei ainakaan ole juttua näkynyt. Yleisön kommentit ovat olleet hyvin positiivisia. Vaikka esityksen teksti on välillä hyvinkin rankkaa paatosta aikuisille, ovat myös lapset tykänneet jutusta. Tästä olen varsin iloinen. Tällainen oikeasti koko perheen esitys kun ei ole mitenkään helppo genre.
Keväistä toivoa ulkona. Kello on viisi, eikä vielä ole edes pilkkopimeää! Tietää hyvää, sekä asenteellista buustia kesää ajatellen. Nyt Oprin kimppuun, jahka tästä tunnissa treeneihin ehdin.

ensimmäinen ensi-ilta käsillä

2008-01-31T11:37:00.000+02:00

Momo alkaa olla purkissa. Eilen vielä muutin tarinankerronnan kannalta oleellisesti yhtä juttua, ja tänään kenraalissa nähdään kuinka se toimii. Luulisin että hyvin. Vähenee ramppaaminen ja kerrontaan tulee vielä enemmän unenomaista liukumista.
Tehokas alkuviikko takana. Momosta valmistavat harjoitukset ja Opristakin vielä heti niiden jälkeen yllättävän tehokkaita iltasessioita. Ekonomiaa kaipaa sekin muutamassa kohdassa, että saadaan rytmi toimimaan. Ensi viikolla vielä hinkkaillaan about puolia kohtauksia ja sitten koittaakin jo läpimenojen suma sen kohdalta.
Öisin valojen ja käsiohjelman rustausta ja päivisin varsinaisia treenejä. Tekemisen tuntua ja junnuilla mukavaa ensi-iltakutinaa. Nämä ajat ovat raskaudestaan huolimatta ehdottomasti parhaita näissä hommissa.

Palapeliteatteria ja kiireistä Murphya

2008-01-23T22:39:00.000+02:00

Olen tässä jonkin aikaa yrittänyt kategorisoida tätä Opria. Nyt on termi löytynyt, yhtä palapeliteatteriahan tämä on. Kohtauksiin ei ole olemassa kovinkaan montaa ratkaisuvaihtoehtoa, mutta tarvittaessa hieman vääränkin palan saa tungettu kokonaissuuteen väkisin. Yksittäisistä palasista koostuu sitten maisemataulu, jossa on aavistus nostalgiaa ja lämmintä henkeä siten, ettei se vahingossakaan ketään loukkaa. Kyllä tällaisen "maiseman" takana voi seistä, voisihan sitä pahempaakin saada maailmassa aikaan. Varsinkin jos johonkin kohtaukseen saisi tungettua pienen viban, joka loisi kuvaan uuden komposition.
Tällainen pikkunäpertely vaatii tällä hetkellä ohjaajalta lähinnä työnjohdollista otetta. Hyvin vähäpuheisen työnjohdon. Uudestaan, uudestaan, uudestaan. Kohtauksia hinkataan peräkkäin, että kuviot menevät kaaliin, ja sitten toivotaan heittäytymistä, pelaamista siinä kehässä mikä jäljelle jää.
Tänään ooli todellinen Murphyn lain päivä. Aamulla muistin laittaa tarvittavan sähköpostin ja päivä alkoi valjeta Elmon merkeissä. Puolen päivän aikaan kävin koiran kanssa lenkillä, ja takaisin tullessa sain puhelun lehdestä, jonne kolumneja kirjoitan. Ei helvetti, mullahan taitaa olla tällä viikolla kirjoitusvuoto. Niinpä. Puolitoista tuntia aikaa vääntää kolumni, joka huomenna ilmestyy, mutta löytyy myös tästä alapuolelta. Enpä ole vielä lukenutkaan uudestaan mitä sitä oikein tuli käsiteltyä. Vaikka mukavalta tuntui välistä saada jokin juttu nopeasti purkkiin, muutenkun tämä on tätä hinkkamista.
Myöhästyin sitten vartin Momon treeneistä, ja tyypit olivat jo hakeneet työväentalon avaimet jostain muualta. Puikkelehdin sisään ja fudistreenit käyntiin ennenkuin Keskisuomalaisen toimittajan oli määrä tulla ottamaan puffiin kuvaa ja kyselemään viime hetken kommentit. Mutta eikö se ovi ollut kuitenkin vielä lukossa, ja toimittaja-parka pakkasessa värjöttelemässä. Tosin kun muistin häntä kaivata, oli jo toisella juttukeikalla. Hyvä hyvä.
Kaikenkaikkiaan toimelias päivä. Huomenna jatketaan taas.

Autokorjaajan pojalla ei ole

2008-01-23T22:31:00.001+02:00

Olen monta kertaa todennut, ettei devising- dramaturgiasta, forum-teatterista tahi prosessidraamasta ole hyötyä, jos auto jättää tielle. Kenties tilanteeseen löytää nopeasti pari ilmaisua (jotka eivät tähän sovi), mutta ei toivoakaan, että niillä olisi vaikutusta sen koslan mielialaan.
Ainahan sitä voi yrittää laajentaa tilannetta muuhun kontekstiin. Istua vielä lämpöisessä autossa ja miettiä, että tässä tämä länsimaisen ihmisen onnettomuus kiteytyy: Auto jätti huitsin nevadaan ja ainoa radiokanava, joka kuuluu missä Siperiassa tahansa, tarjoilee tekopirteää kaupallista ihanuutta juuri sinulle. Samalla kun Jore Marjaranta laulaa siitä kuinka haaveet kaatuu, mieleen kiipii jojomaisia ajatuksia.
Luojan kiitos juuri tällä hetkellä itse kulkupeli on kunnossa, mutta radio on puolestaan mennyt lakkoon. Liekö tuo oivaltanut jotain jojoudesta ja siitä mikä oikeasti kuskilleen olisi hyödyksi. Nyt on työmatkoilla aikaa miettiä tulevien juttujen roolituksia tai voi vaikka palata menneeseen, johonkin mikä on jäänyt mietityttämään. Vaikein lapsi on rakkain sanotaan, ja samaa voi sanoa ohjauksista. Vuosi sitten painiskelin liettualaisen absurdin komedian pyörteissä ja näin jälkikäteen täytyy myöntää että aika solmussa oltiin. Silti tämä esitys, jossa haaveiltiin tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa on yksi ammattitaitoinen autonkorjaaja, yksi hammaslääkäri, ja jossa yläkerran ohjaaja huolehtii roolittamisen, antaa ajattelemisen aihetta tuon tuostakin.
Nyt erittäin tehokkaan jyväskyläläisen hammashuollon pyörityksessä viisaudenhampaitten poisvetämisten välissä miettii, minkälaisesta yhteiskunnasta meidän sukupolvi haaveilee. Siitähän voi vielä haaveilla, muutaman vuoden päästä taas on pakko kääriä hihat ja valmistautua yhteiskunnan rakenteen suureen kriisiin: Perinteisiin ammatteihin tarvitaan yhä enemmän väkeä, samaan aikaan kun mitä erilaisemmilla nimikkeillä nuoria ihmisiä valmistuu mitä erikoisempiin ammatteihin.
Mielenkiintoinen ristiriita löytyy siitä, mihin valmistuneen nuoren ihmisen kannattaa ryhtyä, jos oman alan töitä ei ole tarjolla. Yleinen mielipide on kait se, että jokainen tarjottu työ kannattaa ottaa vastaan, koska työ tekijäänsä kiittää ja lopussa se kiitos seisoo. Ongelma piilee vain siinä, että käsittääkseni kovinkaan monta ns. uutta ammattia ei ole kehitetty turhaan. Jokaisella medianomilla, suuhygienistilla ja tradenomilla, tai vaikkapa teatteri-ilmaisun ohjaalla luulisi olevan jotain uutta annettavaa tälle firmalle nimeltä Suomi. Monesti vain käy niin, että kouluissa opitut uudet jutut tuppaavat jäämään koulukirjojen väliin pölyttymään. Löytyy sopiva työpaikka, joka ei aivan vastaa omaa koulutusta, mutta kukapa siitä kieltäytyisi, jos tiedossa on edes muutaman kuukauden paikka. Sitten hoidat homman himaan ja saat jatkoaikaa ja muutaman vuoden päästä pääset vakinaiseksi, jos työpaikkaa ei ole siirretty Kiinaan. Siinä vaiheessa aivot on jo pesty noudattamaan jo olemassa olevaa järjestelmää, ja kun et ole työpaikan menettämisen pelossa uskaltanut alkuvuosina tehdä uudistusehdotuksia, et niihin enää edes kykene. Hissukseen vain kuukausipalkkaa odotellessa.
Ammattikorkeakoulut synnytettiin yhdeksänkymmentäluvun alussa yhdistämään haalarihommia ja tietotaitoa. Tulokset ovat olleet kait osin onnistuneita, vaikka uskaltaisin väittää ettei opitut uudet muodot ole helpolla kentälle teitään löytäneet. Väinö Linnamaiseen työläiskirjailija-asenteeseen, kun meidän sukupolvesta ei enää yksinkertaisesti ole.
Vanhan sanonnan mukaan suutarin lapsella ei ole kenkiä. Mutta mitäpä tämän ajan autokorjaajan pojalla sitten olikaan ja mitä taasen ei?
Sitä täytyykin miettiä.

uuteen aamuun

2008-01-18T09:41:00.000+02:00

Ensimmäisenä aamusta mieleen pämähti eilinen Momon läpimeno. Se oli jo ihmeen kiinnostavaa katsottavaa. Mukava tunne, kun pari viikkoa ennen ensi-iltaa ollaan jo näin valmiita. Vaikka paljonhan siellä on vielä korjattavaa, jopa parin kohtauksen ratkaiseminen odottaa meikäläisen takaraivossa. Jotenkin sitä ei vaan ota tästä jutusta semmoista turhaa stressiä. Sen tärkein tehtävä alkaa olla hyvin kuosissa; kymmenestä esiintyjästä rupeaa löytymään yhdessä tekemisen meininkiä, ja kaikki haluavat liputtaa esityksen puolesta. Se jo itsessään riittäisi. Eilen ei sitten vedettykään teknistä läpimenoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Se hinkkaaminen siirtyy viikolla. Nyt rymisteltiin vauhdilla läpi, mikä kyllä piristi muuten paperinmakuista päivää.
Illasta tuli käytyä katsomassa paikallisessa soittoravintolassa aina mieltä lämmittävää Jarkko Martikaista. Sillä miehellä on meininki kohdillaan. Nyt taas rymistelyä Elmon parissa, ja odotusta tulevan kämpän ratkeamisesta. Tänään pitäisi selvitä, josko taas reilun kuukauden päästä on muutto edessä.
Ulkona paistaa ruoho, mahtavaa.

omaehtoinen tie

2008-01-17T13:31:00.000+02:00

Omaehtoinen tie vaatii sitoutumista asetettuihin päämääriin. Muuten sitä leijailee juttujen perässä, ja aina on tunne, että kunhan tämän teen, sitten pääsee tuon pariin ja sitten taas ehkä tuon pariin. Minun tapauksessani vielä joidenkin tekijöitten pariin, jonkin laitoksen, teatterin pariin, muutamaksi kuukaudeksi.
Tämmöinen ajelehtiminen epävarman tulevaisuuden usvassa kasvattaa aina halua johonkin omaan, pysyvään, vaikka vain muutaman vuoden projektiin. Mutta taas toisaalta realiteetit tulevat esiin, kun aletaan puhumaan rahasta, saati sitten byrokratiasta, jonka syövereihin en vielä kummemmin ole sotkeutunut. Tuli vain mieleen, kun istuin aamupäivän teatterinjohtaja Braggen pöydän äärellä. Minun kokemukseni kaupunginteattereista perustuvat oikeastaan kokonaan Kajaanin teatteriin, jonka meininki ja mittakaava on esim. Jyväskylään verrattuna hyvin erilainen.
Jotenkin sitä ahdistuu ja tuntee itsensä aina niin pieneksi, tarpeettomaksi itsensä tyrkyttäjäksi, vaikka puhuttaisiin vain periaatetasolla kaupunginteatterin kiinnostuksesta alueteatteritoiminnan kehittämiseen. Juttuja joista voi ja pitää puhua, eihän asiat muuten etene. Sitten tulee se fiilis, että antaa olla, miksi edes kysyttiin, ja sitten että tottakai, kaikki kivet jne. Sitten lupaa keskittyä asiaan, ottaa keskeneräisen työn käteen ja huomaa kuitenkin puivansa tulevaa. Että mitä jos sittenkin painuisi vain korpeen ja rupeaisi vääntämään omia monologiesityksiä omista teksteistä-- itselleen. Ja katsoisi sitten kiinnostaako se ketään.
Aika moni Helsingin kaveri pikaisen vuodenvaihepiipahtamisen aikana oli kiinnostunut ajatuksesta tulla vääntämään metsään juttuja, hieman paremmalla apurahalla kuin mitä valtio yleisesti tarjoaa. Joten kiinnostusta tähän olisi. Mutta päätöksiä siihen ryhtyminen vaatii, ja asenteen kohdilleen tarkistamista, että varmasti on valmis kokeilemaan, koska helppoa se ei tule olemaan, eikä helpolla ainakaan alkuun pääse missään mielessä.
On tämä touhua. Mutta nuorten teatterikatselmus nyt ainakin onnistuu, vaikka Viitasaarella buukattiinkin elokuvaviikko jo sovitus teatteriviikonlopun päälle. Pidämme lystin Karstulassa ja mikä parasta, järjestäjinä ovat silti Karstulan lisäksi Viitasaaren ja myös Saarijärven kaupungit. Tämä nyt ainakin pistetään kuosiin ja Kaukolampi sekä Olkkonen tulevat lausumaan ryhmien aikaansaannokset, jonka jälkeen lausutaan savusauna. Tämä maali lämmittää kivasti. Kuten myös tulevat ensi-illat, joista ensimmäiseen eli Momoon myös sen dramatisoija Kankaanpää saapuu. Siinä ensimmäinen etappi. Tänään tekninen läpimeno siitä. Hyvässä vaiheessa ollaan, kun ensi-iltaan vielä pari viikkoa matkaa.
Nyt iltapäiväksi Elmon pariin. Eka versio pitäisi saada loppuun tämän viikon kuluessa, että pääsisi sitä käsittelemään. Paljon on kysymyksiä ilmassa, vaatii vain aikaa ja tarttumista ruveta poimimaan niihin vastauksia.

koordinaatteja

2008-01-08T10:38:00.000+02:00

Ja niin ovat pyörähtäneet käyntiin taas varsinaiset harjoitukset. Tänään jatketaan siitä mihin eilen jäätiin, eli tarkennuksia, pidemmän pätkän rytmittämistä jne.
Edessä pitkä pätkä työtä, jonka aikana voimat täytyy jakaa hyvin. Maalit seuraavalle puolelle vuodelle ovat:

1. Momon ensi-ilta 1. helmikuuta.
2. Oprin ensi-ilta 22. helmikuuta.
3. Elmon dramatisoinnin tekeminen.
4. Juoksuhaudantien sovittaminen Jyväskylään.
5. Elmon ensi-ilta 27. kesäkuuta.
6.Juoksuhaudantien ensi-ilta 25. heinäkuuta.

Pääfokus tietenkin aina seuraavassa ensi-illassa, vaikka muitakin, lähinnä tulevia tekstejä, työstetään aina välipäivinä. Johonkin väliin täytyy upottaa myös täysin toimettomia päiviä, ettei homma ala käymään liian raskaaksi.
Mielenkiintoiselta paketilta näyttää, työteliäältä, mutta innostavalta. Niin erilaisia kaikki jutut kuitenkin ovat. Kävin muuten viikonloppuna urkkimassa kotirintamamies Virtasen tapaan asunnonmyyntinäyttelyssä. Kyseessä ei ollut rintamamiestalo, vaan tavallinen rivitalokolmio. Hotakainen on kyllä osunut syvään ytimeen kirjassaan, niin käsinkosketeltavaa on tuollaisissa tilaisuuksissa ihmisten fiilikset. Ketkä ovat tulleet vain katselemaan, ketkä haaveilemaan, ketkä tositarkoituksessa juuri tähän taloon. Silloin jo pilkistää Virtasen pää lähipensaasta ja hautoo juoniaan. Kaikki omien tarkoitusperin perässä, mutta toiset vakavammin kuin toiset.
No, Juoksuhauta kehittyy tässä samalla, kun yritetään muuttaa maaliskuussa uuteen kämppään. Ei tosin omistusasuntoon, ainakaan vielä, vaikka sitäkin tässä ikäpolvessa onkin runsaasti liikkeellä. Elämän suuret ratkaisut saavat aikaan suuria tunteita, mahtavaa matskua teatteriin siis. Mutta tosiaan, antaa sen vielä muhia ajatuksissa, kunnes maaliskuussa aloitetaan hommat.
Elmo lentää sitten taas omassa sfäärissään. "Paskaversio" on viimeisimmässä suurimmassa käänteessään ja parin viikon sisällä purkissa. Olen kirjoittanut kohtauksen kaikista kirjan kohtauksista, jotka näen tarpeellisiksi esitystä varten. Kun tämä on valmiina, alkaa seulominen, teemojen jyrkempi esiin kaivaminen, ehkä henkilöhahmojen karsiminen, ehkä täysin uusien kohtausten kirjoittaminen. Kohta Peltosen hienoa teosta on jo helpompi käsitellä, kun siitä on konkreettisesti paperinippu mahdollista käyttömateriaalia.
Mutta ennen näitä, Saarijärven Teatterin esitykset purkkiin. Entisenä 800 metrin juoksijana voisi todeta, että ollaan toisen kierroksen takasuoran alussa, ja lähdetään pitkään kiriin. Mitään ei vielä voitettu, taikka hävitty. Rennosti kiiruhtaen.

Hyvää uutta vuotta

2008-01-02T17:10:00.000+02:00

Joulu ja vuoden vaihde vierähti akselilla Helsinki - Jyväskylä -Saarijärvi - Karstula. Ennen joulua kävin hämmentymässä Hurmeen Samuel Beckettin Kappale yksinpuhelua- monologissa. Siinä taskulamppuversiossa kyllä riitti tilaa omille ajatuksille. Niitä vain meinasi esityksen aikaan tunkeutua mieleen liikaakin. Absurdin kuolevaisissa fiiliksissä jouluun ja sen yli.

Mutta eri konkreettisesti alkoi kömpiminen tähän uuteen, kuluvaan vuoteen. Aamusta poliisilaitokselle kameraanajosta seuranneen kutsun kera. Joskus on hyvä juttu se, ettei noita tuloja ole liikaa, selviän synnistäni hieman yli satasella. Tuli ajettu yli kuukausi sitten poliisin valvontakameraan Tampereen ja Jyväskylän välillä reilu parikymmentä mittarissa liikaa. Hieman siis kertyy hintaa Tampereen esitykselle suunniteltua enemmän, mutta siltikin se kannatti. Juuri autuaammille maille häipyneen Markku Peltolan Aktivisti- ohjaus oli perin piristävä kokemus.
Sitten erinäisiä paperihommia, vuokranmaksua, suuremman kämpän etsintää, pankkilainan hakemista ja yleistä asioiden järjestelyä. Kevytpaasto siivittää matkaa kohti kevättä, helmikuun ensi-iltoja, ja nyt ennen kaikkea Elmon dramatisointia.
Kyllähän tämä tästä, pikkuhiljaa taas käynnistyy.

pimeässä työssä

2007-12-18T16:59:00.000+02:00

Täällä Kämärissä sen vasta huomaa, miten lyhyt tänä vuodenaikana päivä onkaan. Kaksi päivää tullut touhuttua täällä itsekseen Elmon parissa, ja juuri havahduin siihen, että taas on ulkona säkkipimeää.
Jostain syystä se ei nyt kuitenkaan verota energiaa. Pikemminkin antaa sitä lisää, rauhoittaa. Se on ikään kuin seinälle pysähtynyt kello, joka kadottaa ajan tajun. Ei ole väliä mikä vuorokauden aika on menossa, on vain aikaa.
Eilinen meni Elmon tarinan kokonaisvaltaisemmassa hahmottamisessa. Tänään on sitten alkanut varsinainen kirjoittaminen, joka on sujunut ihmeen hyvin. Tarkoitus on ensin kirjoittaa ns. paskaversio, tässä vaiheessa dramaturgisia ideoita tarvitse sen kummemmin kyseenalaistaa. Sen kun paukuttaa version, jota voi sitten lähteä uudestaan muokkaamaan, ehkä sitten terävämmällä ajatuksen kärjellä. Vaikka yllättävän toimivia juttuja on jo näin alkuun tullut. Ainakin omasta mielestä, saa nähdä sitten kun niitä jollekin lukee, tuleeko ymmärtäväisiä katseita. Että hyvä hyvä. Enpä kyllä usko.
Homma jatkukoon.

Välissä

2007-12-13T02:24:00.000+02:00

Tosiaankin, välissä loman ja työn.
Tänään oli välikatsaus eli läpimenot kummastakin jutusta. Yli kolme viikkoa aikaa seuraaviin treeneihin. Ihan hyvä juttu tämä tauko... Varsinainen työpäiväkirja on niin täynnä merkintöjä ja niin moneen suuntaan, että muutaman viikon huili tekee niillekin ajatuksille varmaankin terää.
Nuorten kanssa ei vieläkään ole kummempia ongelmia. Momosta tulee toimiva juttu jahka saadaan ruletti pyörimään ja muutamat kohtaukset vielä iskevämpään muottiin. Ja tekniikka tietenkin, mikityksineen ja suuntaa-antavine lavastuksineen ruotuun.
Mutta Opri! Voi opri, Opri... Tämän päivän läpimeno kesti nettona kolme tuntia. Osittain sen takia, että plareja ei enää tässä vaiheessa voi apuna käyttää ja sen myötä kuiskaaja oli aikalailla äänessä. Mutta paljon puski suolaista hikeä meikäläiselle tämä ilta Oprin suhteen. Ensiksikin peruskysymys; miksi, oi miksi? Esityksen tekemiseen löytyy oikeutus kyllä jollain tapaa, ja varsinkin hieman kaivamalla. Mutta itselle se on vieläkin hukassa. Esityksen yleisön keski-ikä tulee mitä luultavammin pyörimään seitsemänkymmenen tienoilla. Ja heillehän tämä on varsin toimivaa settiä. Näytelmässä on vaan minun silmin niin paljon tyhjäkäyntiä ja näennäistä jauhantaa, että sen voisi tiivistää puoleen tuntiin. Ja vaikeutta tuottaa juuri asettuminen tällaisen "peruskatsojan" asemaan. Kun aina on yrittänyt tehdä sellaista jälkeä joka sentään omaa silmää miellyttää, niin tässä on haastetta aikalailla. Tavoite on vääntää Viitasaaren Kemppais-Jyrkin sanoin sellainen esitys, "jonka jaksaa itse katsoa". Siinähän sitä on tavoitetta riittämiin.
Tämä "loma " pyörähtää käyntiin huomenna. Kokolailla se aika mennee kuitenkin Lumperon tekstin kimpussa. Mitä luultavammin kesäksi tehdään uusi dramatisointi Juhani Peltosen Elmosta. Täytyy vielä huomenna käydä läpi kaksi valmista plaria, jos niistä löytyisi valmiiksi ohjattavaa kamaa. Vaikka sen vertaa vahvaa visiota tuosta Peltosen kirjasta suhteessa Lumperoon pukkaa, että luultavasti joululoma menee uutta dramatisointia vääntäessä. Ja mikäs sen mielekkäämpää touhua.
Ensi viikko siis Kämärin kyläkoulun uumenissa Elmon syvintä ajatusta miettien.

tulevia näkymiä

2007-11-29T15:40:00.001+02:00

Istun monttu hölmössä asennossa koneen äärellä hämmästyneenä Jyväskyläläisen hammashoidon ripeydestä. Muutamana päivä tuntunut painetta ja jomotusta leuassa siihen malliin, että viisaudenhammas vihoittelee taas. Viimeksi näin kävi kesäkuussa juuri ennen toisen teatterin ensi-iltaa.
No, ajattelin aamusta soittaa ja kysellä aikaa hampaan poistolle joskus helmikuulta, ensi-iltojen jälkeen. Oikeastaan ennenkuin huomasinkaan olin jo käynyt otattamassa legosta kuvat ja istuin hammaslääkärin tuolissa. Ensiapuna vedettiin ylempi viisaudenhammas pois ja kirurgille lähti saman tein kuvat tutkittavaksi mitä alemmalle, varsinaiselle kipuhampaalle pitäisi tehdä. Postissa tulee kuulemma aika seuraavaan poistoon. Käteen paiskattiin ohjeet hampaan poiston jälkitoimintoihin ja kasa tuppoja veren vuodon varalta. Edes kiitosta ei pystynyt sanomaan, kun yksi tuppo jo suussa pureskeltavana! Ripeää toimintaa sanoisin.
Hammaskivuista ja pienestä väsymyksestä huolimatta mukavaa aikaa ollut. Ohjaukset etenevät aikataulussa, eikä kumpaisenkaan ensi-ilta paina päälle aivan vielä. Harjoituksissa vielä leikitään ja hahmotellaan, kokeillaan ääripäitä, vaikka Oprissa on kyllä jo joutunut asemoimaan aika tarkasti, liikkumatila kun siinä niin pieni.
Momossa tehtiin tällä viikolla oikeastaan pelkästään tansseja. Tai liikettä, miksi sitä voisi kutsua, musiikin mukana heilumista kuitenkin. Lavastus mietityttää siinä nyt eniten, joten maanantaina täytyy siitä jotain päättää että saadaan rullat pyörimään.
Oprin ryhmässä jäänyt kivasti aikaa alkuharjoituksille, vaikka aivan kaikki eivät niistä ehkä perustakaan. Kummasti se kuitenkin näkyy heistä jotka jaksavat ilmaisuharjoituksiin satsata, että ovat kehittyneet. Myös aika paljon käytetty aikaa ihan puhumiseen, liittyen teatteriin ja muuhunkin.
Katse on puolittain koko ajan tulevassa. Akuutisti kesäteattereissa, jotka nyt tulevana kesänä tulevat vastaan. Tänne Jyväskylään tehdään AdAstralle Hotakaisen Juoksuhaudantie loppukesäksi ja alkukesään Saarijärvelle Teatteri Lumperoon jotain. Itse asiassa tämän kimpussa piti tämä päivä touhuta, että löytäisi jonkin mielenkiintoisen tekstin jota Lumperolle ehdottaisi. Mielessä pyörinyt muutamia, mutta selkeää ykköstä ei vielä ole löytynyt. Lumperohan on hemmetin hieno paikka ja viidensadan hengen katsomolla ehottomasti suurin paikka mihin olen mitään koskaan tehnyt. Pitäisi vain kaivaa semmoinen juttu, josta saisi hienoon paikkaan osuvan väännön.
Juoksuhauta taas täällä jyväskylässä tulee sijoittumaan huomattavasti pienempään miljööseen. Minne, se ei ole vielä aivan varmaa, mutta rintamamiestalojen katveeseen sille yritetään paikka löytää.
Vieressä kulkevana suunnitelmana mukana heiluu päivittäin ajatus tästä pohjoisen Keski-Suomen alueteatterista. Sen sisältöä tullut hahmoteltua ja täytyy sanoa etten ole mistään ollut pitkään aikaan näin innoissaan ja jopa toiveissaan kuin tästä! Vaikka rahoituskuviot ovat vielä aivan auki, näkisin meidän toiminnan olevan senkaltaista, jolle jostain kautta edellytykset hoidettaisiin. Vaikka sitten alkuun pienempinä.
Huomenna pikkujoulut Kämärissä ja sunnuntaina Pyykki Äänekoskella. Rauhassa hammasta kuunnellen niitä kohti.

Puuhissa mennyt aika

2007-11-20T10:56:00.000+02:00

Alla ensi torstaina Sampo-lehdessä julkaistava kolumni. Kataisen katteettomista lupauksista tulikin nyt, ihme kyllä, pakkotoimilla uhaten katkerasti lunastettuja puheita. Oikeutta näyttää vielä olevan ainakin suomalaisessa sovittelu järjestelmässä. Jos nyt kirjoittaisi tulevan kolumnin se saattaisi olla hieman toisenlainen, mutta menkööt nyt tuollaisena.
Työmailla työteliästä. Momosta ollaan jo kertaalleen kahlattu kohtaukset läpi ja sen muoto alkaa hahmottua. Nopeatemoinen juttu, jonka rytmitys tulee olemaan vaikeimmista mitä ikinä olen tehnyt. Tarina rullaa ekonomisesti ja nopeasti, joten yleisön mukaansaaminen heti alusta on tärkeää. Tänään vanhusten vallatessa harjoitustilan keskitymme puvustuksen ja lavastuksen visuaaliseen ilmeeseen. Näitten tyyppien kanssa on hyvä tehdä hommia, siitä hyvänä esimerkkinä uusien biisien helppo syntyminen ja rohkeat ehdotukset. Hyvällä tavalla luovia prosesseja olleet melkein joka harjoitukset. Kun pidemmän päälle tutustuu ryhmään, alkaa sieltä nousta koko ajan enemmän voimavaroja joita haluaisi hyödyntää.
Oprissa lähestytään puoliaikaa kertaalleen ohjatuissa kohtauksissa. Olen hakenut ääripäitä mitä tulee esityksen tyylilajiin. Perus realismi ei ole koskaan oikein kiinnostanut, mutta ei tämä teksti nyt sirkukseksikaan muutu. Toisaalta siinä on ollut juuri sen mielenkiinto. Ja näyttelijät ovat omissa rooleissaan jo hyvin sisällä. Sisältä ohjautuvaa toimintaa ehdotellaan, ja sekös on ohjaajasta mukavaa ja helpottavaa. Perusvääntö menossa.
Suurin syy miksen ole tänne viime aikoina juurikaan ehtinyt avautua on uuden, pidempiaikaisen projektin kehittely. Päätin reilu viikko sitten, että pari vuotta mielessä pyörineelle ja joittenkin tuttavienkin kanssa puheeksi tulleelle idealle on tullut aika koittaa siipiä. Uuden teatterin perustamisesta haaveillaan ja sen sisältöä olen yrittänyt kartoittaa. Tästä varmasti enemmän myöhemmin, mutta laaja-alaisesta ammattimaisesta ja yhteiskunnallisesti valveutuneesta hautomosta on kysymys. Huomenna aiheesta vasta toinen palaveri, mutta intoa tähän juttuun riittää. Siinä on suuntaa, jota ammatillisesti on jo hetken hakenut. Yrittänyttä ei laiteta.

Yhteiskunnan marraskuu

2007-11-20T10:54:00.000+02:00

”Marraskuu on vuoden yhdestoista kuukausi. Marraskuussa on usein yöpakkasia, joista seuraa maan routiminen ja useimpien ruohovartisten kasvien kuoleminen.” kertoo wikipedia.
Marraskuuta pidetään kuolemisen kuukautena. Erilailla kuin luonto kuolee noustakseen keväällä uudestaan kukoistukseen, tuntuu suomalaisen yhteiskunnan marraskuu ottavan yhä radikaalimpia muotoja. Sellaisia joista voi olla vaikeampi nousta. Usvaisessa kuussa kun on mahdotonta nähdä kovin pitkälle.
Tänä vuonna marraskuu näyttäytyy kovinkin ikävänä ajanjaksona. Näyttää siltä että koko yhteiskunta on sairastunut marraskuuhun; Jokela, kuntien säästötalkoot, Jyrki Katainen ja katteettomat lupaukset. Lista on pitkä.
Säännöllisin väliajoin kuuluu jokin hätähuuto, jokin katastrofi jota hetki voivotellaan, mutta samalla mässäillään median paukuttamilla kauhukuvilla. Vuosi vuodelta nämä kuvat tulevat yhä lähempää, suomalaisen yhteiskunnan sisältä ja ne tulevat yhä nuorempien ihmisten toimesta. Myyrmanni, Jokela mitä seuraavaksi? Nobelit ja kaikki mitalit sille, joka tällaisten tapausten kulun voisi katkaista. Vaan marraskuun harmauden tapaan yhteiskunnan pahoinvointi kasvaa, taloudellisesta vaurastumisesta huolimatta. Helpolta tuntuu osoittaa epäkohtia, jotka ajavat nuoret jatkuvaan marraskuuhun: Vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen. Koululaitoksista halutaan yhä suurempia ja tehokkaampia. Mikään koulutus ei takaa työpaikkaa tulevaisuuteen, joka koetaan turvattomana, pelottavana ja jo hyvin varhaisessa vaiheessa paineiselta suoritusyhteiskunnalta, jossa heikot sortuu ja röyhkeät pärjäävät. Taustalla hiipii vielä sodanjälkeinen sukupolvi protestanttisella työmoraalilla esimerkkiä näyttäen. Ota siinä sitten ensiaskeleita oman elämän rakentamiseen.
Kyläkoulujen lakkauttamispäätös kymmenisen vuotta sitten oli ensimmäinen askel, jossa toimivan yhteiskunnan perustan, koululaitoksen edustamat arvot myytiin tehostamisvaateille. Nyt niitetään niiden, toki pakottavassa tilanteessa tehtyjen päätösten viljaa, ja on vain ajankysymys jolloin kaikki syrjäseutujen koulut ajetaan alas. Tämähän ei merkitse enempää kuin sen että pian seitsenvuotiaita kyyditään useita tunteja päivässä saamaan oppia yhteisöstä, johon eivät missään vaiheessa tule tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Surullista.
Saarijärven tapaisille paikkakunnille muuttoa suunnittelevat nuoret perheet antavat pisteensä niille kunnille, joilla vielä pyritään pitämään koko perheen perusoikeuksista kiinni. Ei tänne muuteta kaupunkiin. Tänne muutetaan maalle. Eikä Saarijärven ongelma ole missään tapauksessa se etteikö sillä olisi tarjota houkuttelevia asuntoja. Alleviivaamattakin lienee selvää mitkä seikat sen ongelman rakentavat.
Pienemmissä kunnissa pelataan tietenkin niillä pelimerkeillä, joita ylemmältä taholta annetaan. Ja hyvin usvaiselta vaikuttaa myös uuden hallituksen puuhastelut. Miten me suomalaiset ollaan niin tyhmiä, että uskotaan katteettomia lupauksia ja vieläpä seikasta mikä olisi pitänyt korjata jo ajat sitten? Yleinen mielipide on kait se, että meillä menee liian hyvin välittääksemme. Hallitus voi puhella toista ja puuhata muuta, sehän on vain politiikkaa, jossa asioilla on tapana mennä omalla painollaan?
Valehtelu ja näennäinen veljeily luovat ympärilleen vain ja ainoastaan pettymystä ja ärtymystä. Jos ihmisiä pidetään kasveina, joiden yli voidaan ajaa välittämättä, siitä ei pidemmän päälle hyvä heilu. Kaikki tällaiset yliajot jättävät jälkensä, kuten tämä surullisen asiainkulun käynyt Saarijärven bensa-asemahanke. Miten niin sen paikka ei vaikuta saarijärvisiin? Eikö satojen ihmisten aktiivinen toiminta herätä minkäänlaista ajatusta takapuolessa, että mitä sitten kun taas yksi ruma rakennus on pystyssä? Jos ja ilmeisesti kun bensa-asema koivikkoon pystytetään, se jättää jälkeensä pysyvän muiston tavasta, jolla asioita tässä pitäjässä viedään läpi. Sillä tavalla tämä monumentti koivikkoon sopii että Kiinanmuuriksi usealta taholta ristitty ostospaikka kauppakadun alapäässä aloittaa linjan, jota juuri valmistunut (useita satoja tuhansia maksanut!?) rauhan aukio jatkaa. Kyllä siihen linjalle vielä yksi muistomerkki mahtuu.
Marraskuu syvenee. Hyvä puoli on se, että kohta on joulu ja sitä myöten tämä vuosi kuolee ja uusi tuo tullessaan uusia yllätyksiä. Arvoratkaisut vaikuttavat ainakin meidän pullamössösukupolveen taloudellisia ratkaisuja enemmän. Ne kunnat jotka rohkenevat nukkua vaikka marraskuun ajan talviunta ja tekevät ratkaisunsa pidemmälle kevääseen katsoen, onnistuvat siinä mitä käsittääkseni tavoitellaan. Hyvän elämän ympäristöä?

Marraskuu ilmeisesti menossa

2007-11-08T03:10:00.001+02:00

Kun ei tuolla maaseudulla ole konetta käytössä, jää tämä päivittäminen näemmä hieman vähemmälle. Mutta haitanneeko tuon mittään.
Ohjaukset etenee. Ne etenee hyvin ja varmasti. Toki kaikenlaista pientä vivahdetta löytyy mikä pitää skarppina ja saa miettimään uusia kulmia. Momon kanssa vedellään veitsenterällä että ollaanko nuorisotalolla vai teatterissa. Alussa stressasi ehkä liikaakin asenteesta, jolla tyypit ovat mukana. Itse asiassa asenteessa ei ole ollutkaan varmaan mitään vikaa missään vaiheessa, mutta tämän ikäisten tyttärien lienee pakollista heittää muutama negatiivinen kommentti hyvin yksinkertaiseenkin kysymykseen ennen kuin voi alkuunkaan harkita sitä mitä kysyttiin. Välillä hieman sylettää, mutta esimerkiksi tänään treeneissä kohtaukset toimivat jo mainiosti eikä ohjaajasta vedetty tarpeettomia mehuja. Hengissä siis tämäkin viikko.
Oprille heitettiin tänään oikein kunnolla punakynää. Alusta ei liiemmälti voinut karsia esittelyineen päivineen, mutta nyt rupeaa tekstistä löytymään jo turhaa lätinää. Alku siis ohitettu ja keskiosa käsittelyssä. ollut yllättävän mukavaa. Pieni tila tekee koko jutusta sorminäppäryysväännön, pienen palapelin, joka ei toimi jos palaset eivät oikeasti loksahda kohdilleen. Vaatii tarkkuutta niin asemoinnissa kuin näyttelijäntyössäkin. Tuttuun tapaan siellä kuitenkin ainakin näin alkuun heilutaan aikamoista hulabaloota. Voi olla että Mäntylä kääntyy haudassaan jos ei menoa myöhemmin hieman silittele.
Loppuviikko eli torstai ja perjantai ensi kesän suunnittelua ja hahmottelua. Hyvä treeniviikko-- hyvä mieli.

eteen päin

2007-10-29T11:16:00.000+02:00

Pitänyt hyvällä tavalla kiirettä, eikä ole liiemmin ehtinyt tänne avautua. No, treenit ovat käynnissä ja tänään jatketaan.

Momon kannalta tämän päivän ehdottomasti paras uutinen oli se, että sen lupa-asiat ovat kunnossa. Voi hyvällä omalla tunnolla väsätä kouluille suunnatun tiedotteen ja myydä kokonaisia esityksiä. Ja jatkaa sen parissa vääntämistä oikein kunnolla. Törmännyt tämän ikäisten kanssa toimimisen vaikeimpaan kysymykseen; millä kulmalla ja miten suhtautua kysymykseen aikuisuus ja lapsuus. Momo on turvallinen lähtökohta näin ensimmäiseksi esitykseksi heidän kanssaan. Siinähän näkökulma on lasten. Se on tietenkin aiheuttanut pientä mietintää lähinnä omassa päässäni, että haluaisivatko nämä tehdä jotain rankempaa juttua. Mutta minä taidan olla se joka tästä eniten on huolissaan. Hyvllä buugilla ryhmä tekee ja innoissaan kaikki. Kuvassa osa porukasta ja kuvan räpsäisi Marja Tarvainen.

Opri on taasen edennyt tasaisen varmasti. Aikataulu tuntuu realistiselta, hyvältä ja jopa helpolta. Siispä puolet kolmen tunnin harjoituksista voidaan käyttää teatteri-ilmaisun laajentamiseen ja puolet harjoitellaan esitystä. Tämä on mielestäni hyvä suhde tässä vaiheessa. Vaikka osa ryhmästä oli valmiita tekemään heti esitystä, tekee nämä alkutreenit myös heille hyvää.

Hyväntekeväisyysimproiltamat olivat ja menivät. Täytyy lisätä niistä juttua, kunhan saan pari kuvaa käsiini. Monessa suhteessa hyvin, hyvin tärkeä tapahtuma, vaikka Saarijärvi-salin katveessa n. seitsemänkymmenen ihmisen yleisö ei suurelta vaikuttanutkaan.

Tällä viikolla treenit jatkuu ja Karstulassakin tulee käytyä opettamassa kuten viime viikollakin. Nenäpäivä toi muuten opetusboksiin kouluajan muistoista klovneriaosastoa takaisin. Töitä sopivasti, hyvä meininki niiden suhteen, hyviä uusia kontakteja mitä tulee alueellisen teatteritoiminnan kehittämiseen jne. Hyvässä hengessä eteen päin!

syksyn ja talven näyttämö

2007-10-22T11:56:00.000+03:00

uusi viikko

2007-10-22T11:30:00.000+03:00

Jaahas, taas uusi viikko käsillä. Viime viikolla alkaneet treenit jatkuvat tänään ohessa näkyvillä mestoilla.
Viime viikko oli jokseenkin repaleinen. Parin päivän aikana neljät treenit ja sitten tukka putkella reissaamista. Ensin Kuopioon ja perjantaiaamusta Jyväskylän kautta Tukholmaan. Nyt alkaa vasta toipua tästä syyslomareissusta ja niin, taas uudet treenit edessä.
Koen suurimmaksi ongelmaksi uusien ohjausten suhteen tämän alun. Jo jonkin aikaa on mieltä kaivanut ajatus pidempiaikaisesta yhteisöstä, jostain kirkkaammasta suunnasta joita kohti näitä esityksiä tekee. Uusi ryhmä, uudet ihmiset ovat aina mahdollisuus, mutta mieli kaipaa jatkuvuutta ja suunnitelmallisuutta. Jakamista ja yhteisiä tavoitteita. Itseään saa retuuttaa niskasta ettei hairahda menemään jotenkin helpolla kaavalla suoraan esityksen rakentamiseen. Pitää jaksaa takoa näitä valmistavia harjoituksia täysillä ja virittää itsensä tilaan, josta muutkin voivat innostua. Ei saa tuudittautua omalla painollaan menemiseen, vaikka sellainen pilvi aina välistä pään päällä roikkuu.
Pienimuotoisia tilaongelmia on ilmennyt. Työväenyhdistys joka hallinnoi Työväentalon käyttöä perii (luonnollisesti) suurehkoa maksua koko tilan käytöstä. Jokin muukin paikka kelpaisi näin alkukauden treeneille, mutta sellaista ei ole oikein ilmaantunut. Täytyy haistella vanhan Kisasuojan nykyistä käyttöastetta, siellä voisi myös toimia.
Kohti treenejä ja tulevaa nenäpäivän hyväntekeväisyyssessiota.

Suuntia

2007-10-14T12:50:00.000+03:00

Yksi kaveri laittoi tässä yksi mennyt yö viestin Berliinistä, että pitäisi lopettaa hymistely, haistattaa paskat ja alkaa oikeasti kirjoittamaan.
Niinpä. Hymistely on tätä typerää asioiden pyörittelyä ja niiailua toisten heitoille, että kyllä kyllä ja voi voi ja pitäisi ja pitäisi ja kyllä sekin on niin, että voi voi. Yleismaailmallista komppailua. Mitähän hymistelyn lopettaminen omalla kohdalla tarkoittaisi? Pitäisikö ohjata oikeasti vain niitä esityksiä, joiden edessä ei joudu yhtään hymistelemään? Pitää sellainen ensimmäisen luokan teatterikoululaisen tinkimätön ja ainoastaan omakantaista ihannoiva linja? Kenties.
Mutta voiko hymistellen saavuttaa sittenkin jotain parempaa? Jos sen rinnastaa kuuntelemiseen niin kenties, mutta kyllä se on pidempi reitti niin löytää jotain omaehtoista matskua. Kaikki prosessin aikainen tarttuu aina jollain tapaa mukaan esitykseen ja tämä hymistelykysymys on nyt ajankohtainen huomenna alkavien ohjausten tiimoilta.
Momo tulee toimimaan. Siinä riittää vielä dramaturgista haastetta ja muutenkin sen prosessi näyttäytyy mielenkiintoiselta, särmäiseltä, haastavalta. Kyllä Oprikin on haastava sitä en missään nimessä kiellä, mutta kenties vieläkin on hakusessa vastaus kysymykseen miksi sen teen. Hymistellen, että kyllähän minä ohjaan mitä vaan, että tehdään tehdään. Ehkä. Juuri sitä olen ajatellut että pyrin lähiaikoina ohjaamaan hyvin erilaisia esityksiä. Tämä nyt ainakin on sitä. Mutta kuitenkin..
Poislähteminen, muuttaminen ja uuteen ympäristöön sopeutuminen ovat jutun ydin. Tästä voisi ehkä pikkuisen hakemalla löytää yhtymäkohtaa omaan elämään, alituiseen juttujen perässä muuttamiseen. Mutta kuitenkaan se ei tunnu olevan se avain, jolla esitys syttyisi tuleen. On niin eri asia meikäläisen muuttamiset kuin sodan jaloista ja väliaikaisen kodin purkamisen takia vanhaintaloon tehdyt muutot. No, huomenna luetaan teksti ja lähdetään sitä ryhmällä työstämään. Sellainen tekemisen into on kaikesta huolimatta olemassa. Ehkä tälläinen vastausta omaamaton kysymysvyyhti on vai hyväksi tälle matkalle, joka siis vasta on alussa.
Tuleensyttyminen ilmauksena tuntuu muuten hieman happamalta. Jokin aika sitten hehkutin Frichin Tuhopolttajia. Viikko sitten satuin aamuyöstä kävelemään sammutustöiden alla olevan talon ohitse. Talo paloi asumiskelvottomaksi ja tuhopoltto ei kait ole poissuljettu syttymisen syy. Ehkä toinen ilmaus olisi sittenkin turvallisempi.
Nyt jo parempi olotila flunssan puolesta. Pari päivää tuli ihan levättyä ja eilen olin jo mukana salibandyjengin turnauksessa. Pelasin joskus 90-luvun puolella sählyä enemmänkin tosissani, nykyään kuntoilun ja joukkuepelaamisen takia. Se on aivan loistavaa vastapainoa ohjaamiselle, olla yksi jäsen ryhmässä, joka hoitaa oman tonttinsa (jos hoitaa..) Näitten lisäksi tällaisessa joukkuepelissä toteutuu aina erittäin mielenkiintoinen draaman kaari. Sellaisia tuntemuksia harvoin edes tuntee teatterissa mitä pelaajana mitättömissäkin matseissa. Myös aivan käsittämättömiä hahmoja pyörii näissä kuvioissa, mitä erilaisimpia motiiveja toimimiseen paistaa läpi aukottomasti.
Tämän päivän lehdessä oli haastattelu Jouko Turkasta. Peliin liittyvän jutun oli toimittaja nelituntisesta myllystä nostanut myös esiin; ei pitäisi mennä sinne missä kiekko on, vaan sinne minne se kohta tulee.

kuumeilua

2007-10-11T11:16:00.000+03:00

Flunssaa tuntuu olevan paljon liikenteessä. Onnistuin välttämään sen pariin otteeseen, vaikka ympärillä on pärskitty aika lailla. Nyt kuitenkin kuumeinen fiilis; lueskelua viltin alla ja lepuuttamista, että ei tauti aivan valloilleen pääsisi.
Oprin poppoo alkaa jollain tapaa muodostumaan. Vielä kait jotain pientä roolia uupuu, mutta punakynällähän tuon voi korjata. Lavastushahmotelma siihen seuraava vääntö, joka olisi ennen maanantaita hyvä saada kasaan. Ja vielä jonkin verran paperillekin eksynyttä sisältöä.
Momon kanssa tämä viikko vielä lueskelua ja roolittamista. Ensi viikko luultavasti treenataan vielä ilman tekstiin menemistä. Joitain pieniä dramaturgisia muutoksia saattaa olla tulossa, ja ne olisi hyvä tehdä ennen kuin aletaan varsinaiseen työstöön.
Momo kädessä, teekuppi toisessa, ajatukset tulevassa.

pientä mutkaa matkaan

2007-10-09T10:58:00.000+03:00

Taas tätä harrastajateatterin arkea; kun on saanut juonittua joukkueen kasaan, siitä jättäytyykin pari tyyppiä pois ja uusien ihmisten metsästys alkaa. Viime yö meni lähinnä uutta roolitusta miettiessä. Tämä on hieman turhauttavaa, joskin ymmärrettävää. Kokemuksesta kertoo se, että tässä vaiheessa jäädään pois, jos tiedetään ettei ehkä pysty olemaan koko aikaa mukana. Tämä hienoa toimintaa.
Mutta tällainen ihmisten anelu ei oikein ole mielekästä. Enemmän sitä on tottunut siihen, että järjestetään pääsykokeet ja sitä myöten osa halukkaista pääsee mukaan. Tässä käsillä olevassa tosin harrastajateatterin perusidea pääsee paremmin esille; kaikille riittää tekemistä. Olen pyrkinyt aina tällaisissa tapauksissa roolittamaan jutut innokkuuden mukaan; kenellä intoa riittää ja sen osoittaa, saa myös suuremman kakun hoidettavakseen.
Mutta tällaisessa "tilaustyössä" en tällaista tilannetta oikein ymmärrä. Jos teatteri itse valitsee tekstin, luulisi sen olevan sellainen, jonka pystyy roolittamaan.
Muussa tapauksessa löytyisi paljon mielekkäämpiä tapoja tehdä teatteria. Esimerkiksi juuri yhteisöteatterin keinoilla tai uuden tekstin lennosta kirjoittamisella saavat halukkaat tekijät uusia kokemuksia ja aluevaltauksia sekä tällaisilta kalasteluilta vältytään.
Toinen vaihtoehto uudemmille meiningeille pohjoisessa Keski-Suomessa olisi se, että lukuisten vajaamiehitettyjen esitysten sijaan tehtäisiin kaatuneen kuntaliitosalueen harrastajille yhteinen esitys.Välimatkat ovat muutamia kymmeniä kilometrejä, joten sitä voisi surutta harjoitella useammalla paikkunnalla ja sitten kierrättää valmiit esitykset kaikissa kunnissa ja kaupungeissa. Tämän tyyppinen toiminta vaatisi vain pientä organisointia, ja osittain asenteen tarkastusta. Intoa tämän tapaiseen toimintaan löytyy ainakin nuorilta, mutta heidän toiminta todetaan useasti puuhasteluksi, jolla ei ole kauaskantoisempia näkymiä.
Nyt pitäisi kuitenkin pari miestä jostain metsästää pariin pieneen rooliin, että Oprin saisi alkuun. Puhelin kouraan ja eikun häiriköimään.

viikko ohjausten alkuun

2007-10-08T14:07:00.000+03:00

Viimeisiä työryhmien varmisteluita, lavastusten suunnittelua, nuorten katselmuksen aikataulua, katselmuksen arvioijien pohdintaa, Momon maailman hahmottamista, haaveilua ja uumoilua. Vielä siis kuitenkin, ilman hoppua, rauhassa ohjausten alkuun liukuen.

luopumisesta

2007-10-05T11:12:00.000+03:00

Lämmin aamupäivä, sumua ja pientä sadetta. Lehdet alkaa pikkuhiljaa luopumaan suurimmasta väriloitostaan, tippuvat maahan ja jäävät satunnaisiin röykkiöihin odottamaan haravaa tai maatumista niille sijoilleen.
Olen aina tykännyt syksystä. Tässä on niin paljon luopumisen energiaa, positiivista luopumista. Naisväki lähti juuri Sokkarin hulluille päiville, kenties haalimaan lisää asioita, esineitä, tarvikkeita, joista jotkut ovat kenties tarpeellisia. Mutta eivät läheskään kaikki. Helsingissä ajauduin joskus Stockan vastaavilla karkeloilla tonkimaan jotain sukkahousulaatikkoa, ihan vaan siitä syystä, että ei ollut tilaa liikkua, oli pakko mennä virran mukana ja yrittää etsiä se paras tarjous. Taisi olla viimeinen kerta, kun olin niissä bileissä mukana.
Syksy edustaa vastavoimaa tälle kaikelle hulabaloolle. Se on luopumisen juhlaa. Luopuminenhan on nykyään hyvin epämuodikasta. Se on epäonnistumista, jos haluaa antaa olla, olla suorittamatta jotain mitä yhteiskunta pitää normina. Mutta hemmetti mikä voima on siinä, kun kaikki luonnollisella tavalla hiipuu lepäämään. Tai hiipuminen on tänä syksynä ollut välillä väärä termi. Viime viikonloppuna oli semmoinen ukonilma ettei tänä vuonna koko kesänä. Harvemmin on tainnut syyskuun viimeisillä päivillä salamoida noin rajusti.
Kahvikuppi kädessä, tulevat työt edessä olisi minunkin aika luopua tästä vaiheesta. Vaiheesta jossa voi velloa mennen tullen. Oprin roolitus on vielä miettimättä viimeiseen tappiin. Ja Momon kohdalla paljon, paljon hommaa. Siitä lähti muuten vasta esityslupapyyntö Kulman kautta Saksaan. Toivotaan nopeaa toimintaa. Pari vuotta sitten oikeudet tähän dramatisointiin tulivat suoraan Saksasta, joten ei luulisi olevan ongelmaa. Tai alan epäillä Kulman toimia.
No niin, hommiin.

Kädet täynnä hommia

2007-10-02T10:26:00.000+03:00

Jo toisen kerran kävi tämän kaverin kohdalla siten, että aika vääntäytyi itsessään yhdeksi esityksen teemaksi sen uhatessa loppua. Aikaisemmassa jutussa se oli varsinaisesti juuri teema, nyt taidetaan puhua jo aiheesta.
Jostain napsahti mieleen tätä nuorten esitystä pohtiessa koululla pari vuotta sitten näkemäni uusi dramatisointi Michael Enden kirjasta Momo ja aikavarkaat. Sain juuri käsiini luokkakaverini Kaarlo Kankaanpään dramatisoinnin, jonka kimpussa hääritään. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tästä väännetään esitys ja juuripa sinne Työväentalolle.
Eilen oli tuotantopalaveri kummastakin Saarijärven jutusta ja luottavainen mieli jäi. Parin viikon päästä tohina alkaa ja sitä ennenkin näitä valmisteluja aina työryhmän kasaamisesta yksinkertaiseen ohjaussuunnitelmaan. Tänään vielä yksi palaveri ja huomenna Ahaan kavereiden keikka tässä lähistöllä.

Katselmus

2007-09-27T09:55:00.000+03:00

Harmaa aamu, sateisen utuista. Samantapaiselta näyttää pääkopassa; helppo hengittää, mutta kovin pitkälle ei näe. Tänään tai viimeistään huomenna on pakko saada päätettyä lähtökohta esitykseen. Alkuja on olemassa muutamia, mutta ei yhtään yli muiden. Kaksi ja puoli viikkoa riittää hyvin lähtökohtaisen tekstin tekemiseen, mutta valinnat kun tahtovat tästä eteen päin vain pienentyä ja pienentyä, niin nyt ei saa hätäillä. Vaikka todellisuudessa kiire onkin.
Esityspaikka on myös mietityttänyt. Sittenkin aion ajaa myös tämän nuorten jutun Teatterin omaan tilaan Työväentalolle. Oikestaan en edes tiedä miksi joku on sanonut, ettei sinne voisi tehdä kahta juttua samaan aikaan. Niinhän toimitaan joka puolella, kyse on vain roudaamisesta ja lavaromppeiden siirrettävyydestä. Työväentalolla on kuitenkin paras näyttämö mitä paikkakunnalta löytyy ja onhan se on lähtökohtaisesti perseestä, jos nuorten ryhmä ajetaan johonkin määrittelemättömään tilaan. Se viestii ainakin minulle, että juttu tehdään koska on pakko. Samaa joku paikallispoliitikko muuten sanoi nuorten valtuuston perustamisesta; "perustetaan kun on pakko." Asenne kohdillaan.
Oikeastaan tällaisen ilmapiirin vuoksi järjestämme helmikuulla toteutettavan nuorten teatteri-festarin Viitasaarella. Siellä on parempi näyttämö, eikä käsittääkseni muuta kuin nuorten esitys ohjelmistossa talvella, joten tilaa löytyy. Täällä pohjoisessa Keski-Suomessa kun pitkästä aikaa tehdään kolmella paikkakunnalla esitykset nuorten toimesta, on hyvä aika aloittaa toiminta, jolle toivotaan myös jatkoa. Eri paikkakunnilla vuosittain järjestettävä katselmus tuo lisäpontta jokaiseen ryhmään, kun päästään näkemään muitten juttuja ja saadaan omasta palautetta. Unohtamatta tyyppien keskinäistä tapaamista.

Kirjoitusvaiheessa

2007-09-24T13:27:00.000+03:00

Viimeinen kurssiviikonloppu takana. Päästiin jo oikein hyviin improihin ja sunnuntain viimeisenä tehtävänä myös seitsenkohtauksisiin pienoisnäytelmiin.

Nuorten porukka on innoissaan. Kuten minäkin. Ryhmässä on hyviä esiintyjiä ja lapsiryhmissä toimiminen näkyy jonkinlaisena kokonaisymmärryksenä mitä teatteriin ylipäätään tulee. Paljon tuli päivien aikana porukalle lisäoppia, mikä toivottavasti näkyy tulevissa treeneissä. Kurssi päättyi positiivisiin, odottaviin kommentteihin tulevasta.

Mitään varsinaista esityksen alkujyvää kurssi ei kuitenkaan tarjonnut. Tyypit on nyt kuitenkin tiedossa ja se helpottaa kirjoittamista. Kolmen viikon päästä alkaa treenit ja lupasin silloin tuovani mukana jonkinlaisen tekstin mitä ruvetaan työstämään. Aika vahvasti näyttää tässä ryhmässä saavan ottaa ronskisti ohjauksia käsiin. Tyypit tuottavat materiaalia, mutta minun tullee tehdä kirjoitustyö. Se näyttäisi sittenkin olevan se toimivin tapa tässä(kin) jutussa.

Miettinyt jonkin verran vieraannuttaa esitystä sittenkin todellisuudesta. Aikataulu on sen vertaa tiivis, että saman maailman hahmottamiseen ja siinä syvälle pääsemiseen se ei riittäne. Eikä se välttämättä ole sittenkään se oikea tie. Samoten historiallinen jatkumo jäänee toisiin juttuihin. Nyt jatkuu yhden opuksen tarkastelu, josta jotain voisi irrota ja lähteä lentoon. Kolme viikkoa- kaksikymmentä ja yksi päivää - useita kymmeniä liuskoja harjoiteltavaa tekstiä.

Hommia riittää. Hyvä niin.